San Carlos koulu Shiwa yakun kylässä

San Carlos koulu

Shiwa yakun kylän San Carlos koulu on pieni, alle viidenkymmenen oppilaan, kyläkoulu.
Koulu on Tenan kanttoonissa Panon parroquiassa, matkaa sinne on Tenasta vajaa tunti hiekkateitä pitkin.

Vanha terveysasema

Koululla ei ole vesijohtoja vaan vesi saadaan tankista.

Javier

Javier oli ennen oppilaana Alto Panon kylän Francisco Grefa koulussa. Pojan aloittaessaan koulun hän ei pystynyt puhumaan ja hänellä oli paljon fyysisiä ongelmia. Kyläläiset sanoivat että Javierin perheessä on "pahaa verta" ja hänen äitinsä on "huono onninen" koska suvussa oli paljon "mykkiä". Moni perheenjäsen kärsi kotisynnytyksen aikana koetun hapenpuutteen aiheuttamasta diagnosoimattomasta CP-vammasta, Javier mukaan luettuna.
Koulussa erityisopettaja työskenteli Javierin kanssa auttaakseen häntä fyysisissä ongelmissa. Javier pystyy jo paremmin käyttämään kättään ja hän kykenee puhumaan vaikka puhe ei olekaan täysin selkeää.
Tänä kouluvuonna Javierin äiti vaihtoi hänet San Carlos kouluun jonka erityisopettaja on jatkanut työskentelyä Javierin kanssa. Erityisen tyytyväinen opettaja on pojan edistykseen puheen alueella. Tavoitteena on että Javier oppii lukemaan ja kirjoittamaan aivan kuin koulutoverinsa.

Kaakaopuu koulun pihalla

Koulun keittiö

Valitettavasti CP-vamma on varsin yleinen täällä viidakkoalueen alkuperäiskansojen parissa. Juuri johtuen kotisynnytyksistä joissa valitettavan usein komplikaatioiden johdosta lapsi kärsii hapen puutteesta. Aivan liian usein vammaisen lapsen tai nuoren vanhemmat kertovat lapsen olleen aivan sininen tai violetti syntyessään, eikä hän itkenyt lainkaan. Joskus lapset ovat jopa kouristelleet.

Esikoululaisia

Neuvoloita Ecuadorissa ei yleisen terveydenhuollon parissa ole. Koska lapset viedään jo isoina, tai nuorina tai aikuisina, lääkäriin ja lastenlääkäri tai yleislääkäri ei osaa CP-vammaa diagnosoida muuta kuin aivan äärimmäisessä tapauksessa, tulee heille usein diagnoosiksi puheenvamma tai kehitysvamma. Sen sijaan moni vaikeasti kehitysvammainen diagnosoidaan CP-vammaiseksi.

Henry ja Aurora

Henry on San Carlos koulun oppilas jolla on luultavasti diagnosoimaton CP-vamma. Hänen oikea puolensa, sekä käsi että jalka, ovat voimattomia ja hänellä on paljon koordinaatio-ongelmia. Lisäksi Henry ei pysty kunnolla puhumaan ja hän kuolaa. Henry syntyi kotisynnytyksessä. Hänen opettajansa, Aurora, on työskennellyt Henryn kanssa kuntouttaen lihaksia, opettaen puhumaan ja harjoituttaen hienomotoriikkaa. Erityisen ylpeä Aurora on koska Henry ei enää kuolaa jos muistaa nielaista sylkensä. Henryn vanhemmat kutsuvat poikaansa tohtoriksi ja ovat erittäin tyytyväisiä koska opettajan ja koulun ansiosta heidän tohtoristaan voi vielä isona tulla oikea tohtori.

Hankkeen vapaaehtoinen Emmi Lemmetty lasten ympäröimänä

Koulun erityisopettaja Aurora Chimbo oppilaan vanhempien kanssa

Koulun ruokasali

Monellako teistä kasvoi banaaneja koulun takapihalla?

Koulun erityisluokka on tehty hiomattomista laudoista ja bambunrungosta. Ikkunalasien paikalla on metalliverkkoa. Seinät on maalattu vähän miten sattuu eikä ovea saa oikein kunnolla kiinni. Aurora valitteleekin kovasti että kylän lapset käyvät varastamassa hänen opetusmateriaalinsa koulun jälkeen iltapäivisin ja viikonloppuna.

Hän on tehnyt viereisestä huoneesta itselleen varaston mutta sinnekin lapset ovat jo saaneet tehtyä itselleen pääsyaukon. Aurora näyttää meille lautaa jonka lapset voivat työntää syrjään ja sitten mahtuvat aukosta sisään. Hän kertoo pitäneensä koulun oppilaille puhuttelun ja kertoneensa heille että materiaalit ovat tärkeitä erityisoppilailla että he voisivat oppia kuten muutkin oppilaat. Se oli vähentänyt jonkin verran varastelua. Varmasti varastelua on vähentänyt myös varastettavan puute.

Lisäksi varastossa ovat haittana sinne pesiytyneet lepakot jotka pissivät ja kakkivat kaikkialle. Huoneessa onkin varsin pistävä haju. Oppilaiden työt ovat kärsineet myös hiirien, rottien ja torakoiden hampaissa. Monista on nakerrettu parhaat palat pois.

Suurin pyyntö, sekä opettajalla, oppilailla että vanhemmilla, on saada opetusmateriaalia. Se olisi niin tärkeää että lapset voisivat vielä paremmin edistyä.

Vaikka toisaalta olemassaolevasta materiaalista ollaan hyvin ylpeitä. Aurora kertoo tehneensä kurssien opetuksen mukaan pulloista ja kertakäyttömukeista painoja joilla hän on kuntouttanut molempia oppilaitaan. Valitettavasti pullotkin viedään kun silmä välttää. Harmissaan hän tuhahtaa ettei enää uskalla edes maalata kiviä kun muut oppilaat tulevat välitunnilla sisään ja vievät ne sitten taskussaan.

Koulun erityisluokka

Sovimme että materiaalia on mahdollista saada, mutta se tarkoittaa että koulun on annettava Auroralle avaimella suljettava säilytyspaikka. Se voi olla vaikka vanhempien laudoista tekemä arkku. Siihen Aurora toteaa että vanhemmat olivat luvanneet tehdä kaapin jos hän vain ostaisi naulat.

Hankkeen kylätyöntekijät keskustelivat oppilaiden vanhempien kanssa vammaisuudesta ja sen ehkäisystä