Kansainväliset Kaakao ja Suklaamarkkinat Tenassa

Vastajauhettuja kaakaopapuja

Kaakaopapuja paahtamassa

Erilaisia hedelmiä, vihanneksia ja juureksia joita kasvaa amatsoonasin alueella.

Kaakaohedelmiä

Erilaisia vihanneksia, hedelmiä ja juureksia joita kasvaa amatsoonasin alueella.

Kaakaohedelmiä ja taimia.

Kaakaohedelmiä ja käsitöitä

Esmeraldasin provinssissa tuotettua suklaata.

Pastazan provinssin shuar-kansan naisia jotka olivat tulleet esiintymään markkinoille.

Tenalainen pikkutyttö nauttii kaakaohedelmästä.

Tässä kuvia Tenassa vuosittain pidettäviltä Kansainvälisiltä Kaakao ja Suklaamarkkinoilta. Amatsoonasin alueen asukkaat ovat hyvin ylpeitä kaakonsa laadusta ja mausta. Kichwa-kansan identiteettiin kuuluvat sekä heidän viljelemänsä kasvit, hedelmät ja juurekset että perinteiset viljelymenetelmät joita he käyttävät että perinneruokalajit joita he tuotteistaan tekevät. Esimerkiksi tuoreesta kaakaosta tehdään chilipippurin kanssa patasuchu nimistä ruokalajia (patas=kaakao, uchu=chilipippuri) joka on amatsoonasin alueella suuri herkku. Muhennosmaisen ruoan höysteenä syödään lihaa tai kalaa sekä chonta-palmun keitettyjä hedelmiä.

Uutisia Tenasta

Viime viikot ovat olleet todella kiireisiä. Opetusministeriö antoi Napon läänin kaksikieliselle opetusvirastolle määrärahat neljän ammattilaisen palkkaamiseksi inkluusiota varten. Eli meillä on nyt apuna todella hyvältä näyttävä ammattilaisjoukko.
Joukkoon kuuluu fysioterapeutti, Pamela. Hänellä on kokemusta työstä juurin Napon läänin alueiden kylien vammaisten kanssa toisen hankkeen parissa. Lisäksi on oppimisvaikeuksiin erikoistunut opetuspsykologi, Nelly, joka on puolestaan ennen tehnyt työtä inkluusion parissa eri yläkoulu/lukioissa Tenassa. Ja kaksi kliinistä psykologia. Soraya on työskennellyt Kolumbian raja-alueella huostaanotettujen lasten kanssa. Hän on erikoistunut perheväkivaltaan. Ja Katy taasen on kotoisin Puerto Naposta ja itse kichwa-kansan jäsen. Hän on työskennellyt juuri Napon alueella eri kylissä. Hänen aluettaan on kommunitaarinen, eli yhteisöllinen, psykologia.
Taas kerran Jumala tiesi ketkä johdatti paikalle. Yhdelläkään ei ole varsinaista työkokemusta erityisopetuksesta vaikka vankka ammattitaito onkin. Meidän puolestamme tämä on erinomaista koska se mahdollistaa hankkeen oman mallin opettamisen heille.
Toissa viikon vietimme siis suunnitellen ammattilaisten tulevaa työtä. Heillä on työsopimuksen vuoden loppuun saakka mutta niitä on mahdollista jatkaa jos tuloksia syntyy. Tarvitsemme nyt siis rukousta sen edestä että heidän työnsä etenisi hyvin ja yhteistyö toimisi.
Toisaalta  meillä oli Tenassa FENCEn eli Ecuadorin sokeiden kansallisen liiton järjestämä koulutus. Sinne oli kutsuttu sekä kaksikielisen että espanjankielisen opetusviraston erityisopettajat. Lisäksi paikalla oli väkeä Tenan kaupungin sosiaalivirastosta, kaksikielisen opetusviraston esiopetuksesta, minä ja Rolando hankkeen puolesta sekä neljä uutta teknikkoamme.
Opetus oli todella hyvää. Vielä vähän takkuilee braillen kirjoittaminen mutta alkaa kuitenkin jo sujua. Nyt pitäisi vaan saada kotitehtävät tehtyä.
Viime viikolla minulla oli Quitossa ensimmäinen kichwan-koe. Olen siis valmistunut ykköstasolta.Ensi lauantaina alkaa kakkostaso. Opettaja lupasi että nelosen jälkeen puhuu, ymmärtää, kirjoittaa ja lukee jo ihan sujuvasti. Siinä on siis tavoitetta. Nyt meni kieli ihan solmuun ja tuntui että ei ymmärtänyt puhutussa osassa yhtään millään, saati että olisi muistanut että miten sanottiin aviomieheni työskentelee ilmavoimissa tai jotain muuta yhtä ihmeellistä
Meillä on tulossa perheelle mullistus. Eli olemme sopineet Napon kanssa että minä ja Mikael muutamme Tenaan. Napo joutuu töittensä takia olemaan yhä enemmän öitä lentotukikohdassa. Ja minä taas joudun olemaan yhä enemmän aikaa Tenassa. Napo on siis aviomieheni, tuon läänin lisäksi.
Tämä on vaikea päätös jota olemme pohtineet jo pitemmän aikaa. Mikaelille on kuitenkin haitallista olla pitkiä aikoja kaukana äidistä ja varsinkin kun vierellä ei ole aina edes isä. Joten päätimme että tämä olisi paras ratkaisu.
Nyt tarvittaisiin kuitenkin talo tai jonkinlainen asunto. Olen Tenassa kierrellyt katsomassa kuin töiltä on ehtinyt ja yksi näyttäisi oikein lupaavalta. Valitettavasti siinä ei ole vielä kuin ranka pystyssä ja omistaja sanoi pyytäneensä pankista lainaa jotta saisi vessat ja keittiön sekä muut viimeistelyt valmiiksi. Nyt siis tarvittaisiin kovasti rukousta tämän asian puolesta. Jos ei juuri tuo asunto niin joku muu sopiva.
Nimittäin Mikaelille valitsemani koulu on juuri sen lähellä. Tenassa on vain yksi kaksikielinen alakoulu ja haluan laittaa hänet sinne. Mielestäni se on parempi ratkaisu useastakin syystä. Koska kerta teemme yhteistyotä kaksikielisen opetusviraston kanssa, lisäksi espanjankieliset koulut ovat hyvin rasistisia ja tällä tavalla Mikael oppii tuntemaan omaa perinnettään sekä kichwaa. Koulusuunnitelmaan kuuluu mm. puhallusputken käyttäminen, eli varmasti mielenkiintoisia aikoja tulossa meille molemmille.
Tällä viikolla en ole ehtinyt valitettavasti taloja käydä katsomassa. Siihen pitäisi löytyä jostakin aikaa mutta toisaalta yritän uskoa että Jumalalla on oma suunnitelmansa ja kaikki siis järjestyy parhain päin.
Tämä viikko on mennyt todella hienosti täällä Tenassa, vaikka kiirettä on taas pitänyt. Meillä on yhdessä neljän uuden työtoverimme kanssa koulutus menossa. Olemme käyneet läpi uutta inkluusiivisen ja erityisopetuksen mallia. Lisäksi valtakunnallisen vammaisjärjestön Napon provinssin edustaja kävi kertomassa erityisopettajille vammaisten oikeuksista. Tiedotustuokio meni todella loistavasti, opettajilla oli hyviä kysymyksiä ja Alexandra osasi selvittää heitä vaivaavat asiat. Nyt tiedämme mihin mennä ja keneltä kysyä apua eri vaikeuksissa oleville oppilaille, myös jos kysymyksessä on hyväksikäyttö tai pahoinpitely, ei vain vammaisuus.
Tänään vierainamme kävi Kuuban valtiota edustava kolmen ammattilaisen joukko. Kuuballa ja Ecuadorilla on yhteistyösopimus ja Kuuba on lähettänyt useita ammattilaisia ympäri maata työskentelemään terveyden ja ehkäisyn alueella. Sekä raskauksien ehkäisyn, että eri tautien kuten vammaisuuden ehkäisyn. Meille pidettiin hyvä tiedotustilaisuus vammaisuuden ehkäisystä, sen lisäksi kouluttajat puhuivat Kansainvälisen tupakoinnin ehkäisyn päivän kunniaksi, vahingoista joita tupakointi aiheuttaa keuhkoille. Ja koska Ecuadorissa on meneillään dengue-epidemia puhuttiin myös denguen ehkäisystä. Yhden uuden työkaverimme vuoden ja neljän kuukauden ikäinen tytär on juuri sairastunut dengueen ja hän oli siitä hyvin huolissaan.
Siinä meidän viimeisimmät uutiset. Kiitoksia kaikesta rukouksestanne, se on tarpeen täällä.

Tanssiesitys

Tanssiesitys Napon provinssin kaksikielisen kulttuurienvälisen opetusviraston 25 vuotisjuhlissa. Tänä vuonna kaksikielinen opetus Ecuadorissa täytti 25-vuotta. Hyvin nuori tämä opetusmalli siis. Vasta aikuisikänsä saavuttamassa ja monella tapaa huomaa miten se vasta etsii omaa polkuaan.

Erityisopettajien koulutuksesta

Videota erityisopettajien koulutuksesta helmikuulta. Eri koulujen naisopettajat laulavat kichwa-kielellä.

Miksi toisilla on niin vähän ja toisilla niin paljon?

Miksi toisilla on niin vähän ja toisilla niin paljon? Ei varmaan mikään uusi kysymys tässä maailmassa mutta olenpahan sen kanssa taistellut viime aikoina.

Me olemme Mikaelin kanssa muuttamassa Tenaan jossa olemme viikot ja sitten tulemme tänne Quiton kotiin viikonlopuksi. Olen siis Tenassa etsinyt meille asuntoa. Vaatimustaso on huima. Pitäisi olla sähköt ja juokseva vesi. Suihkunkin haluaisin. Ja keittiö olisi ehdoton. Lisäksi se saisi olla hyvin tehty. Katto paikallaan ja ovi ja ikkunat. Tukevatekoinen etteivät kutsumattomat vieraat pääsisi sisälle. Ja koska kutsumattomiin vieraisiin luetaan kaikenlaiset ötökät haluaisin mielellään harkkotiilestä enkä puusta tehdyn talon. Vaatimuksena on nimittäin myös että samassa talossa EI eläisi termiittejä ja torakoita meidän kanssamme.

Lämpöistä vettä en edes pyydä. Se on nyt on ihan mahdoton toive. Monesta muustakin asiasta olen valmis tinkimään. Mutta maalattiaa en oikeasti haluaisi.

Nyt sitten takaisin todellisuuteen. Ei ole montaa noin yleellistä taloa tarjolle vuokrattavaksi. Tuntuu pahalta ajatella miten paljon turhaa itsellään on. Vaikka olenkin monta vuotta yrittänyt elää hankkimatta turhia asioita.

Tässä kichwa-kylässä oleva tyypillinen asunto. Vessa vieressä oikealla puolella, pesutilat takana virtaavan joen varrella ja keittiö katos vasemmalla.

Erityisopettajat tekevät kurssilla ryhmätöitä

Tämä videopätkä on kuvattu viime syksynä lokakuussa ensimmäiseltä kurssilta jonka pidin erityisopeille. Heillä ei kennelläkään siinä vaiheessa ollut kokemusta työstä vammaisten kanssa, suurin osa ei ollut ollut tekemisissä millään tavalla vammaisten kanssa aikaisemmin ja muutama jopa sanoi ettei ollut edes vammaista nähnyt eläissään. Siitä olikin sitten hyvä lähteä eteenpäin :)

Nyt täytyy vain kehua miten antaumuksella he tekevät töitä vammaisten, oppimisvaikeuksellisten ja perheongelmaisten oppilaiden eteen omissa kouluissaan. Vaikeuksia on paljon ja kaikki tapaukset ovat erilaisia eikä opettajilla ole ammatillisuutta pätevyyttä mutta tahtoa ja halua ei puutu. Paperit hankitaan ajanmittaan.

Bussimatkafiiliksiä

Tässä fiiliksiä quitolaisbussista. Kuten rahastaja tuossa kuvassa toteaa "Matkustajat, toistan uudelleen. Takan on LISÄÄ tilaa!"

Yawarin ekaluokkalaisia

Yawari-koulun ekaluokkalaisia. Yawari on kaksikielinen koulu, siihen kuuluu esiopetus, alakoulu, yläkoulu ja lukio. Tällä videolla viisi-vuotiaita ekaluokkalaisia opettajansa kanssa. Lapset opiskelevat nimeämään perheenjäsenet kichwaksi.

Vähän kichwaa

KARI: IMANALLA MASHI

WARMI: KAWSANKICHU.

KARI: KAWSANIMI.

WARMI: ASHTAKASHKAMAN.

KARI: KAYAKAMAN.

kari = mies

warmi = nainen

imanalla = miten voit/hei (kichwassa ei käytetä kysymysmerkkiä)

mashi = ystävä

kawsankichu = miten voit/oletko elossa (kawsana verbi tarkoittaa elää)

kawsanimi = hyvin/elän

ashtakashkaman = nähdään myöhemmin

kayakaman = näkemiin

Näkövammaisten inkluusiota opiskelemassa

EIFC-opettajien koulutuksessa harjoiteltiin valkoisen kepin käyttöä. Ecuadorin Näkövammaisten liiton, FENCEn kanssa tekemämme yhteistyösopimuksen mukaan he auttavat kouluttamaan opettajia Napon läänissä näkövammaisten oppilaiden inkluusiosta. Tällä viikolla koulutettavina ovat Napon läänin kaksikielisen opetusviraston erityisopettajat, sekä espanjankielisestä opetusvirastosta on kutsuttu 15 erityisopettajaa neljästä eri erityiskoulusta: Baeza, Tena, El Chaco ja Archidona. Mukana ovat myös espanjankielisen opetusviraston erityisopetuksen johtaja, kaksikielisen opetusviraston neljä uutta erityisopetusteknikkoa ja minä itse. Erityisopetusteknikoista täytyy tehdä ihan oma juttunsa, he ovat sen verran uusia ja lisäksi meille aivan uskomaton rukousvastaus. Taivaasta tippuneita, kuten juttelimme eilen FACEn meidän hankkeen koordinaattorimme kanssa. FACE on siis IPEE-kirkon diakoninen osa ja paikallinen yhteistyöjärjestömme.

Koulutus alkoi eilen oikein mielenkiintoisesti. Heti pääsimme kokeilemaan valkoisten keppien käyttöä. Tänään meitä aloitetaan ohjata Braillen ja helmitaulun käytön saloihin.

Ensin harjoiteltiin silmät sidottuna liikkumista ja näkövammaisen ihmisen avustamista. Terasa niminen opettaja Tenan erityiskoululta totesi eilen kun hän joutui liikkumaan silmät sidottuna että "Ensin ei tuntunut miltään mutta sitten aloin ahdistua. Pelkäsin koko ajan kaatuvani muttu sitten kävikin niin että oppaani kompastui ja vaikka minulla oli side silmillä en kaatunut. Kaikkein eniten sanoisin että tunsin epävarmuutta, jopa pelkoa".

Soraya Archidonan erityiskoulusta halusi tietää mitä tehdä jos joku ei osaa ohjata sokeaa. "Me osaamme nyt avustaa näkövammaista henkilöä mutta entä ne jotka eivät ole olleet koulutuksessa. Voiko sokealta itseltään kysyä miten auttaa häntä?".

Kouluttajana oli sama Rodrigo Calero kuin videolla, hän vastasi että "Valitettavasti suurin osa ihmisistä ei tiedä miten auttaa näkövammaista joten sokean täytyy usein itse ohjata muita jotta he voisivat auttaa häntä. Nykyään televisiossa on jo tiedotusta mutta todellisuus on että suurin osa ihmisistä ei tunne asiaa. Sen takia onkin aivan normaalia että jos sokea seisoo tien vieressä bussia odottamassa joku tarttuu hänen käsivarteensa, kiskoo tai työntää tien toiselle puolelle ja jättää sitten sinne. Varmasti itse tyytyväisenä siihen että on auttanut näkövammaista mutta vieden sokean aivan väärään paikkaan".

Rodrigo opastaa EIFC-opettajia sokeille tarkoitetun helmitaulun saloista.

Rodrigo kertoi että näkövammaisten parissa he kutsuvat maataan Cegoviaksi. Ciego on espanjaksi sokea, eli he ovat sokeiden maan asukkaita, cegovias. Tai usein myös Familia Cegovia, eli Perhe Sokea. Muutenkin huumori on varsin rankkaa ja monet sitä ensin hämmästelivät. Sen jälkeen kiittelivät kouluttajaansa hyvästä asenteesta.

Sí Hubiera Estado Allí

Tässä video Jesus Adrian Romeron kappaleesta "Sí Hubiera Estado Allí". Eli Jos Olisin Ollut Siellä. Kappaleessa lauletaan mitä olisin itse tehnyt jos olisin ollut paikalla kun Jeesus ristiinnaulittiin. Lopulta laulaja toteaa että hän oli siellä, hän naulasi Jeesuksen ristille ja kidutti tätä. Laulu koskettaa minua joka kerta ja uskon että näin on meidän jokaisen kohdallamme. Me olimme siellä, jokainen meistä ja Jeesus kuoli meidän jokaisen puolesta, kaikesta huolimatta.

Perillä Tenassa

Vielä en saanut lääkäriltä lupaa tulla viidakkoon. Huomenna olisi pitänyt mennä vastaanotolle mutta kun huomenna pitää olla Kaksikielisessä opetusvirastossa klo 9 aamulla. Niin eipä voinut mitään, piti vain tulla ilman lupaa.
Matka meni todella hyvin. Lähdin Quitosta kolmen kilometrin korkeudelta ja ajoin ensin Paramolle neljän kilometrin korkeudelle. Kylmää oli, tihkutti ja sumua. Kovasti autoja tulossa Quitoon viikonlopun jälkeen ja tietysti moni ohitteli ja ajoi muutenkin typerästi. Sai taas parhaansa mukaan varoa, aivan oikeasti, sunnuntaiautoilijoita ;)

Orkideoita tien varrelta Mustilta Vuorilta laskeutuessa Tenaan päin.

Baezassa alkoi jo aurinko pilkistellä ja matkan varella näkyi yllätys. Noustuani uudestaan kolmeen kilometriin Mustille Vuorille (Sierra Negra) joka on Baezan ja Tenan välillä, tietä oli ylittämässä valtava musta tarentela. En ole aikaisemmin yhtä isoa nähnyt mutta vieressä onkin Sumacon luonnonpuisto jossa on muutenkin varsin valtavia hyönteisiä.

Tarantela matkan varrelta. Ei ollut laittaa tulitikkulaatikkoa viereen. Enkä kyllä olis uskaltanut mennä sitä laittamaan. Mutta selvästi oli suurempi kuin minun kämmeneni. En ole ennen elävänä yhtä isoa hämähäkkiä nähnyt.

Perille pääsin vielä valoisan aikaan. Mukava yllätys, yleensäkin matka meni todella hyvin ja nopeasti. Vain viisi tuntia Quitosta Tenaan. Onneksi Quitossa ei ollut liikennettä pahemmin häiritsemässä ja suurin osa sunnuntailiikenteestäkin oli Quitoon päin.

Mis Manos Se Despiertan eli Käteni Heräävät

EIFC-opettajien koulutuksesta viime vuoden puolelta. Laululeikki Mis Manos Se Despiertan eli Käteni Heräävät. Hauska laulu mutta rankka koulutus. Osallistujia oli yli 80 ja teimme sen tuollaisessa urheiluhallissa. Tulevaisuutta varten tuli idea että ei enää koskaan kaikkia EIFC-opettajia koulutukseen yhtä aikaa.

Terveiset Quitosta

Ollut kipeänä niin ei ole tullut blogiin taas kirjoitettua. Jotenkin myös hämää miten paljon tänne viitsisi itsestään kirjoittaa ja omista asioistaan. Joka tapauksessa siis on ollut paha flunssa koko perheellä. Itse varmaan sairastuin pahemmin kun olen matkustellut tässä viidakon ja vuoriston väliä ja lämpötilat ovat varsin erilaiset. Ensin oli poskiontelon tulehdus ja sain siihen yhdet lääkkeet. Maanantaina piti käydä hakemassa uudet antibiootit ja sain kuulla lääkäriltä että on jo broncospasmeja (rintaa kiristää kun hengittää). Uusien lääkkeiden kanssa on helpottanut mutta valitettavasti ei ihan kokonaan.

Cotopaxin tulivuori San José de Cancaguan barriosta kuvattuna. Eli siis aivan omilta kotinurkilta.

Tällä viikolla Tenassa oli koulutus ekaluokkalaisten opettajille, toissaviikolla EIFC-opettajille näkövammaisten oppilaiden inkluusiosta normaaliopetukseen. EIFC-opettajien kanssa sain olla mukana ja hyvä oli kurssi. Olemme tehneet yhteistyösopimuksen Ecuadorin näkövammaisten kanssa ja kurssit olivat siis heidän pitämiään. Laitoin Suomen Viikkolehteenkin jutun siitä. Kannattaa siis lukea.

"Fiebre amarilla" tai siis keltakuuma. Guayaquililaisen jalkapallojoukkueen kannattajia menossa katsomaan ottelua Pohjois-Quitoon oman paikallisen joukkueen stadionille.

Sunnuntaina olen menossa taas Tenaan. Valitettavasti vielä yskittää ja rintaakin puristaa sekä kurkkuun koskee. Eli täytyy olla siellä lämpöisessä kovin varovainen. Rukoilla saisi ettei tauti tästä pahenisi.
Blogista sitten. Laitoin tänne kaksi vähän vanhempaa videota kun vihdoin ja viimein keksin miten ne tänne saan. Pistän tulemaan lisää myös, niitä kun on tullut jonkin verran kuvattua. Puhe on tietysti espanjan ja/tai kichwan kielistä. Mutta eivät ne pätkät onneksi pitkiä ole, joten (toivottavasti) ette ehdi kyllästyä niitä katsellessa.

Antisana-tulivuori myöskin kotikulmilta kuvattuna. Antisana on Ecuadorin neljänneksi korkein vuori ja matkan varrella kun ajan täältä Quitosta ensin Baezaan ja sitten sieltä viidakkoon päin ja Tenaan.

Kommentteja olen tänne kovasti kaipaillut. Välillä tulee olo että ihan yksikseni tätä kirjoittelen. Eli siis kommentoikaa. Ja varsinkin tähän kirjoitukseen voisi kommentoida että mitä täälla blogissa tahtoisi nähdä tai lukea tai vaikka kuulla nyt kun tuo videohommakin onnistuu.

Näkymää Quiton keskustaan Av. Occidentalilta.

Terveisiä siis täältä vilpoisesta Quitosta sinne keväiseen Suomeen :) Tässä postissa mukana muutama kuva Quitosta. Niitä kun ei tänne ole tullut ikinä pantua.

Aamupiiri kichwaksi

Tässä TEACCH-menetelmän mukaan tehty aamupiiri kichwan kielellä. Aamupiiri pidettiin Napon provinssin kaksikielisen opetusviraston erityisopettajien kurssilla.

Erityisopettajat harjoittelevat tehtäviä työnurkkauksissa

Video Napon provinssin kaksikielisen opetusviraston erityisopettajille järjestetyltä kurssilta Tenasta. Opettajat harjoittelevat erilaisia tehtäviä työnurkkauksissa.