Napon provinssin vammaiskomitean kokous

Tänään oli taas Napon provinssin vammaiskomitean kuukausittainen kokous. Komiteaan kuuluvat paikallishallinnon edustajat, eri järjestöt, instituutiot ym. jotka tekevät työtä vammaisten henkilöiden kanssa tai joiden työalueen pariin kuuluvat vammaiset henkilöt. Komitea kokoontuu Ecuadorin kansallisen vammaishallinnon, CONADISin, edustajan johdolla joka kuukausi keskustelemaan toiminpiteistä joita on tehty vammaisten hyväksi, palveluista joita tarjotaan ja tarpeista joita provinssissa on ilmennyt.

Tällä kertaa FACEa oli pyydetty kertomaan toiminnastaan ja meille oli varattu puolentoista tunnin pituinen aika. Rolandon pyytäessä minua kertomaan toiminnastamme ilmoitin hänelle tarvitsevani vähintään viikon. Puheripulia kun on vaikea hallita :)

Jouduin kuitenkin tulemaan toimeen tunnilla koska ensimmäiseksi näytin vanhan videon argentiinalaisesta cumbia yhtyeestä. Garras de Amor on hyvin kuuluisa musiikistaan ja sen entinen solisti, Diego Gutierrez, oli noin kymmenen vuotta sitten suosionsa huipulla. Yhtye oli keikkabussilla matkalla seuraavaan ensiintymispaikkaan kun he kärsivät onnettomuuden. Diegolla ei ollut turvavyötä ja bussi heitteli häntä rajusti ympäriinsä kunnes hän menetti tajuntansa. Nuoren miehen herättessä tajuttomuudestä hän kertoi halunneensa nousta ylös ja tajunneensa että hänen jalkansa eivät enää totelleet häntä.Diegon mukaan seuraavat kaksi vuotta katosivat häneltä masennukseen. Onnettomuuden jälkeen hän vannoi ettei laulaisi enää ikinä. Vasta masennuksen voitettuaan hän saattoi palata esiintymään ja nauttia siitä uudelleen.

Jumalan suunnitelmien mukaan paikalla oli Tenan liikuntavammaisten järjestön pj,Wilson Fiallos, joka menetti liikuntakykynsä yhdeksän vuotta sitten bussionnettomuudessa. Videopätkän pyöriessä useampi komitean jäsenistä liikuttui selkeästi. Viimeiseksi laitoin kuulumaan kappaleen Diegon uudelta CDltä jonka hän on äänittänyt onnettomuuden jälkeen ja pyysin osallistujia kirjoittamaan paperille mikä muuttuisi heidän elämässään jos he menettäisivät liikuntakykynsä.

Monelle tämä oli elämän ensimmäinen kokemus eläytymisestä vammaisen paikalle. Useampi puhui masennuksesta, työn ja perheen menettämisen pelosta, liikkumisen mahdottomuudesta, hankaluuksista joka päiväisessä elämässä. Mutta todella koskettava oli Wilsonin puheenvuoro kun hän, omien sanojensa mukaan, ilosta itkien kertoi meille oman kokemuksensa.

Hän samaistui Diegon kertomukseen. Oman onnettomuutensa jälkeen Wilson oli masentunut, tuntenut että hän ei voisi mitenkään päästä eteenpäin elämässään. Hän oli aktiivinen nuori mies joka nautti urheilusta, pelasi jalkapalloa. Ja nyt hän oli sidottu pyörätuoliin, mitä mahdollisuuksia hänellä olisi elämässä.

- Minä uskon että Jumala ei tee mitään vahingossa, Wilson sanoi, Jumalalla oli tarkoitus kun hän antoi minun joutua onnettomuuteen ja vammautua. Siksi itken nyt ilosta, ilosta koska voin kertoa teille että olen päässyt elämässäni eteenpäin. Olen ylittänyt tuon ajan ja masennuksen ja voin nyt palvella muita vammaisia ja heidän tarpeitaan.

Lukiolaisten vammaiskurssin päätös

Hanke järjesti yhdessä Napon provinssin Kaksikielisen opetusviraston kanssa Wawa Sumakon kichwa-kylän David Aviles lukion tokaluokkalaisille 2011-2012 lukuvuoden aikana kurssin vammaisuudesta ja sen ehkäisystä. Kurssin päätyttyä oppilaat järjestivät esityksen opetusviraston toimihenkilöille sekä lukionsa rehtorille ja kylän päättäjille.





Esityksessä käytiin läpi vammaisuuden eri lajit, syitä miksi vammaisuutta esiintyy sekä miten ehkäistä vammaisuutta. Paikalla oli myös Napolaisen Ally-TV kanavan edustaja ja oppilaat pääsivätkin paikallisuutisiin.

Kurssista oli vastussaa lukion puolesta yksi opettajista jonka ohjauksessa oppilaat suunnittelivat materiaalia vammaisuuden ehkäisystä ja erityisopetus materiaalia lukion yhteydessä olevan alakoulun erityisluokan oppilaiden käyttöön.Kurssi oli osa oppilaiden opetusta.









Ecuadorissa lukion kakkos- ja kolmosluokkalaisten täytyy suorittaa osana opiskeluaan yhteishyödyllisiä toimia. Ne voivat olla siviilipuollustuksen opiskelua, tai ensiavun opiskelua Punaisen Ristin ohjauksella ym. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kaksikielinen opetushallitus järjesti vammaisuuteen liittyvää opiskelua missään provinssissa.

Napon provinssin kaksikielisen opetusviraston johtaja, Blas Chimbo, oli hyvin tyytyväinen kurssin tulokseen ja oppilaiden esitykseen. Hän lupasi että ensi lukuvuodeksi kurssia laajennettaisiin kattamaan myös muita lukiota provinssissa.

Tällä tavalla tieto vammaisuudesta välittyy oppilaiden perheille sekä kylien asukkaille yleensäkin ja on mahdollista valistaa suurikin määrä ihmisiä sekä muuttaa asenteita ilman suurempia kustannuksia. Lisäksi ihmiset kylissä saavat tärkeää tietoa miten ehkäistä vammaisuutta.

Vammaisten teatteriesitys Quitossa

 Quitolainen teatteriryhmä jonka kaikki jäsenet ovat vammaisia. Suurimmalla osalla on kehitysvamma mutta mukana esiintyjissä on myös autisteja ja fyysisesti vammaisia. Itse pääesiintyjä (kuvassa) on oopperalaulaja koulutuksen saanut sokea henkilö.

Carmen Florinda Huatatoca Alvarado

Wawa Sumakon kylä sijaitsee Sumaco-tulivuoren rinteellä Ecuadorissa. Sen ympärillä levittäytyy Amatsoonasin sademetsä täynnä kasveja, eläimiä ja hyönteisiä. Kylän asukkaat kuuluvat kichwa-alkuperäiskansaan. Ecuadorissa on kaksi kichwa ryhmää, viidakko kichwat ja vuoristo kichwat. Jos vuoristossa asuvien alkuperäiskansojen elämä on rajoitettua ja he ovat usein ulkopuolisia ja heidän oikeuksiaan poljetaan on viidakon alkuperäiskansojen asema vielä pahempi. Valitettavasti jopa vuoriston alkuperäiskansat kokevat viidakossa asuvien olevan itseään alempiarvoisia ja vielä lisäksi puhuvan kieltä väärällä tavalla.

Näiden vähäisistä vähäisempien keskellä asuu ryhmä jonka olemassa oloa ei perinteisesti ole hyväksytty. Vammaisen lapsen syntyessä on pelätty hänen olevan paholaisen lapsi tai rangaistu synneistä. Joten vastastyneet on nopeasti hylätty viidakkoon tai pahimmassa tapauksessa poltettu elävältä. Vuosien kuluessa, kristinuskon vaikutuksesta, nämä tavat ovat vähitellen kadonneet. Vammainen lapsi on jätetty eloon mutta hänen on edelleen uskottu olevan rangaistus, häpeän merkki perheelle joka on pitänyt piiloittaan. Siksi heidän elämänsä on ollut monella tavalla rajoitettua, yhteisön ulkopuolella, vailla oikeuksia.

Monet vanhemmat kertovat miten vaikeaa on kulkea kylällä kun ihmiset kuiskailevat ja osoittavat heitä sormilla. Pienessä yhteisössä kuten Wawa Sumakossa koko kylä tietää jos perheeseen syntyy vammainen lapsi. Carmen Florinda Huatatoca Alvarado on tällainen lapsi. Hän syntyi kahdeksan lapsiseen perheeseen kuopuksena. Vanhemmat olivat jo iäkkäitä, vaikka äiti ei muistakaan omaa ikäänsä tai syntymäpäiväänsä. Carmenilla on downin syndrooma, hän on 12-vuotias mutta on kooltaan kuin kuusi vuotias tyttö.

Rosa Alvarado, Carmenin äiti, kertoo tyttärensä oppineen kävelemään vasta yhdeksän vuotiaana. ”Hän oli vauvana aivan erilainen kuin muut seitsemän lastani. Carmen oli aivan pehmeä eikä pystynyt nostamaan päätään ensin ollenkaan. Meni pitkä aika ennen kuin hän kehittyi tarpeeksi oppiakseen syömään itse”.

Carmen Florinda Huatatoca Alvarado

Carmen äitinsä Rosa Alvaradon kera,

Wawa Sumakon koulu, johon kuuluu ala- ja yläkoulu sekä lukio, on yksi Napon provinssin kaksikielisistä kouluista jotka ovat mukana Suomen Vapaakirkon vammaishankkeessa. Siellä on kaksi hankkeen kouluttamaa erityisopettajaa joista toisen, Murialdo Chimbon, pitämään erityisluokkaan Carmen pääsee ensi lukuvuodeksi.

”Carmen on kotona vanhempiensa luona”, Murialdo selittää, ”hän ei ole ikinä käynyt koulua eikä juuri lähtenyt pois kotoaan. Carmen osaa sanoa vain muutaman sanan, kuten äiti ja sisarustensa nimet. Olen tyytyväinen saadessani hänet luokkaani, nyt hän pääsee opiskelemaan ensimmäistä kertaa eläissään”.

Keskellä Carmenin tuleva erityisopettaja Murialdo Chimbo.

Rosa hipaisee Carmenin hiuksia ja toivoo tämän oppivan paljon koulussa. ”Haluaisin että Carmen opiskelee”, hän toteaa hiljaisella äänellä ja hymyilee tyttärelleen, ”että hän oppisi monia asioita ja tulisi itsenäiseksi”.

Carmen itse ei osaa kertoa mitä toivoo opiskelultaan, mutta hän on selvästi onnellinen.  Ensimmäisellä kouluvierailullaan hän pääsee mukaan erityisoppilaiden piirileikkiin ja juhlimaan kansainvälistä lastenpäivää muiden oppilaiden kera. Inkluusia, yhdessä olo ja oppinen, on rikkonut taas yhden raja-aidan ja siitä pääsevät nauttimaan sekä tavalliset että erityisoppilaat.

Videoita Ecuadorista

Tämä video ei ole minun omani. Se on englanninkielinen turismiviraston tuottama mainosvideo Ecuadorista. Halusin kuitenkin sen laittaa tänne jotta voisitte nähdä minkälaista Ecuadorissa on ja mille maisemat täällä näyttävät.

Tällä videolla näkyy juuri meidän työalueemme ihmisiä, eläimiä ja kasveja. Tämän Ecuadorin Amatsoonasin alueen kylissä temme työtä ihmisten kanssa.

Tämä video on kuvattu Campana Cochan kichwa-kylässä joka on työalueellamme. Kylän General Pintag ylä ja alakoulussa on kaksi hankkeen kouluttamaa erityisopettajaa jotka työskentelevat 22n vammaisen ja oppimisvaikeuksia omaavan oppilaan kanssa.