San Carlos koulu Shiwa yakun kylässä

San Carlos koulu

Shiwa yakun kylän San Carlos koulu on pieni, alle viidenkymmenen oppilaan, kyläkoulu.
Koulu on Tenan kanttoonissa Panon parroquiassa, matkaa sinne on Tenasta vajaa tunti hiekkateitä pitkin.

Vanha terveysasema

Koululla ei ole vesijohtoja vaan vesi saadaan tankista.

Javier

Javier oli ennen oppilaana Alto Panon kylän Francisco Grefa koulussa. Pojan aloittaessaan koulun hän ei pystynyt puhumaan ja hänellä oli paljon fyysisiä ongelmia. Kyläläiset sanoivat että Javierin perheessä on "pahaa verta" ja hänen äitinsä on "huono onninen" koska suvussa oli paljon "mykkiä". Moni perheenjäsen kärsi kotisynnytyksen aikana koetun hapenpuutteen aiheuttamasta diagnosoimattomasta CP-vammasta, Javier mukaan luettuna.
Koulussa erityisopettaja työskenteli Javierin kanssa auttaakseen häntä fyysisissä ongelmissa. Javier pystyy jo paremmin käyttämään kättään ja hän kykenee puhumaan vaikka puhe ei olekaan täysin selkeää.
Tänä kouluvuonna Javierin äiti vaihtoi hänet San Carlos kouluun jonka erityisopettaja on jatkanut työskentelyä Javierin kanssa. Erityisen tyytyväinen opettaja on pojan edistykseen puheen alueella. Tavoitteena on että Javier oppii lukemaan ja kirjoittamaan aivan kuin koulutoverinsa.

Kaakaopuu koulun pihalla

Koulun keittiö

Valitettavasti CP-vamma on varsin yleinen täällä viidakkoalueen alkuperäiskansojen parissa. Juuri johtuen kotisynnytyksistä joissa valitettavan usein komplikaatioiden johdosta lapsi kärsii hapen puutteesta. Aivan liian usein vammaisen lapsen tai nuoren vanhemmat kertovat lapsen olleen aivan sininen tai violetti syntyessään, eikä hän itkenyt lainkaan. Joskus lapset ovat jopa kouristelleet.

Esikoululaisia

Neuvoloita Ecuadorissa ei yleisen terveydenhuollon parissa ole. Koska lapset viedään jo isoina, tai nuorina tai aikuisina, lääkäriin ja lastenlääkäri tai yleislääkäri ei osaa CP-vammaa diagnosoida muuta kuin aivan äärimmäisessä tapauksessa, tulee heille usein diagnoosiksi puheenvamma tai kehitysvamma. Sen sijaan moni vaikeasti kehitysvammainen diagnosoidaan CP-vammaiseksi.

Henry ja Aurora

Henry on San Carlos koulun oppilas jolla on luultavasti diagnosoimaton CP-vamma. Hänen oikea puolensa, sekä käsi että jalka, ovat voimattomia ja hänellä on paljon koordinaatio-ongelmia. Lisäksi Henry ei pysty kunnolla puhumaan ja hän kuolaa. Henry syntyi kotisynnytyksessä. Hänen opettajansa, Aurora, on työskennellyt Henryn kanssa kuntouttaen lihaksia, opettaen puhumaan ja harjoituttaen hienomotoriikkaa. Erityisen ylpeä Aurora on koska Henry ei enää kuolaa jos muistaa nielaista sylkensä. Henryn vanhemmat kutsuvat poikaansa tohtoriksi ja ovat erittäin tyytyväisiä koska opettajan ja koulun ansiosta heidän tohtoristaan voi vielä isona tulla oikea tohtori.

Hankkeen vapaaehtoinen Emmi Lemmetty lasten ympäröimänä

Koulun erityisopettaja Aurora Chimbo oppilaan vanhempien kanssa

Koulun ruokasali

Monellako teistä kasvoi banaaneja koulun takapihalla?

Koulun erityisluokka on tehty hiomattomista laudoista ja bambunrungosta. Ikkunalasien paikalla on metalliverkkoa. Seinät on maalattu vähän miten sattuu eikä ovea saa oikein kunnolla kiinni. Aurora valitteleekin kovasti että kylän lapset käyvät varastamassa hänen opetusmateriaalinsa koulun jälkeen iltapäivisin ja viikonloppuna.

Hän on tehnyt viereisestä huoneesta itselleen varaston mutta sinnekin lapset ovat jo saaneet tehtyä itselleen pääsyaukon. Aurora näyttää meille lautaa jonka lapset voivat työntää syrjään ja sitten mahtuvat aukosta sisään. Hän kertoo pitäneensä koulun oppilaille puhuttelun ja kertoneensa heille että materiaalit ovat tärkeitä erityisoppilailla että he voisivat oppia kuten muutkin oppilaat. Se oli vähentänyt jonkin verran varastelua. Varmasti varastelua on vähentänyt myös varastettavan puute.

Lisäksi varastossa ovat haittana sinne pesiytyneet lepakot jotka pissivät ja kakkivat kaikkialle. Huoneessa onkin varsin pistävä haju. Oppilaiden työt ovat kärsineet myös hiirien, rottien ja torakoiden hampaissa. Monista on nakerrettu parhaat palat pois.

Suurin pyyntö, sekä opettajalla, oppilailla että vanhemmilla, on saada opetusmateriaalia. Se olisi niin tärkeää että lapset voisivat vielä paremmin edistyä.

Vaikka toisaalta olemassaolevasta materiaalista ollaan hyvin ylpeitä. Aurora kertoo tehneensä kurssien opetuksen mukaan pulloista ja kertakäyttömukeista painoja joilla hän on kuntouttanut molempia oppilaitaan. Valitettavasti pullotkin viedään kun silmä välttää. Harmissaan hän tuhahtaa ettei enää uskalla edes maalata kiviä kun muut oppilaat tulevat välitunnilla sisään ja vievät ne sitten taskussaan.

Koulun erityisluokka

Sovimme että materiaalia on mahdollista saada, mutta se tarkoittaa että koulun on annettava Auroralle avaimella suljettava säilytyspaikka. Se voi olla vaikka vanhempien laudoista tekemä arkku. Siihen Aurora toteaa että vanhemmat olivat luvanneet tehdä kaapin jos hän vain ostaisi naulat.

Hankkeen kylätyöntekijät keskustelivat oppilaiden vanhempien kanssa vammaisuudesta ja sen ehkäisystä

Kouluvierailuilla

Kouluvierailuilla huomaa miten erilaisia koulut ja opettajat ovat, sekä heidän motivaationsa ja omistautumisensa erityisopetukselle vaihtelee kovasti. San Pablon kylän San Pablo koulun erityisopettaja Miguel Chimbo rakensi itse itselleen ja oppilailleen luokan. Katto hänellä oli valmiina mutta hän itse teki siihen seinät sekä maalasi ne ja kunnosti ja maalasi pulpetit oppilailleen. Lisäksi hän on valmistanut opetusmateriaalia heitä varten ja hänellä oli valmiit opetussuunnitelmat henkilökohtaisesti jokaiselle oppilaalle.

Miguel Chimbo San Pablon koulusta oppilaidensa kanssa rakentamassaan erityisluokassa.

Toisessa ääripäässä San Franciscon kylän Ventura Aviles koulun opettaja Marilu Grefalla ei ole opetus- eikä tuntisuunnitelmia. Erityisluokkaa ei ole edes siivottu, saati kunnostettu. Oppilaat opiskelevat kaikki tasostaan riippumatta samaa teemaa perinteiseen tyyliin. 

 

Marilú Grefa Ventura Aviles koulusta oppilaidensa kera erityisluokassa.

Valitettavasti tästä johtuen oppilaiden opetus on hyvin epätasa-arvoista. Toisissa kouluissa tukiopetusta saavat oppilaat palaavat nopeasti ns. normaaliluokkaan ja voivat jatkaa koulu-uraansa ilman suurempia hankaluuksia. Toisissa kouluissa samat oppilaat jatkavat tukiluokassa vuodesta toiseen eikä suurempaa edistystä tunnu olevan lainkaan.

Erityisopettaja Marilú Grefa Napon läänin Opetusalue Nr 1 erityis- ja inklusiivisen opetuksen koordinaattorin, Jenny Tapuyn, kanssa.

Hankkeen haasteena on miten mitata opettajien työn laatua ja miten vaatia laadun parantumista kun se on mitattu. Perinteinen tapa Ecuadorissa on irtisanoa opettaja ja hankkia toinen tilalle. Tässä tapauksessa se tarkottaisi koko koulutusprosessin aloittamista uudelleen. Mistä siis saada motivaatiota sen puutteessa eläville opettajille?

Silta Mishahualli joen yli San Francisco de Cotundo kylään jossa Ventura Aviles koulu sijaitsee.