Fernando Puruncajas

Minun nimeni on Fernando Puruncajas. Olen kuusi vuotta vanha. Asun Baezassa äitini, sisa-
reni ja tätini kanssa. Äitini nimi on Rita, hän työskentelee kotiapulaisena.

Olen autisti ja käyn koulua T. W. Andersonin alakoulun
kehitysvammaisten esikouluryhmässä. Koulussa minusta on parasta leikkitelineet ja karuselli. Minusta on ihana seurata kuvia satuja lukiessamme ja eläinten kuvia.

Minä pidän erityisesti koritehtävistä. Olen opetellut tänä vuonna kuvien käyttöä, EI ja KYLLÄ kortteja parempaa kommunikointia varten. Ja olen oppinut noudattamaan yksinkertaisia ohjeita ja käskyjä.

Cristina Andrango

Minun nimeni on Cristina Andrango. Olen yksitoista vuotias ja olen syntymästäni saakka kuuro.

Asun Borjan kylässä äitini ja sisarusteni kanssa. Käyn koulua T. W. Andersonin koulun Oppimisvaikeuksellisten ryhmässä.

Koulussa nautin käsitöiden tekemisestä ja olen siinä oikein hyvä. Kaikkein mieluiten askartelisin koko päivän koulussa. Opettelen viittomia jotta voisin kommunikoida muiden ihmisten kanssa.

Kotona minua rakastetaan paljon ja olen jopa hemmoteltu.
Minulla on ongelmia kun en halua tehdä jotakin ja suutun kovasti. Silloin en halua ymmärtää ketään ja unohdan kaikki oppimani viittomat.

Carolina Huachamín

Minun nimeni on Carolina Huachamín. Olen
yhdeksän vuotta vanha. Asun Baezassa äitini, isäni ja sisarteni kanssa.

Minä opiskelen T. W. Anderson alakoulun neljännellä luokalla. Pidän kovasti koulustani ja luokkatovereistani.

Minulla on fyysinen vamma käsissäni, osa sormistani puuttuu tai on lyhyempiä kuin muiden sormet. Minulle on tehty useita leikkauksia käsiini.

Kun teen kovasti töitä sormiini koskee, mutta käyn kuntoutuksessa ja sen ansiosta voin käyttää käsiäni koko ajan paremmin.

Opettajani sanoo että olen näppärin oppilas koko luokassa ja teen työni kaikkein tarkimmin ja siksi ne ovat kaikkein kauneimpia koko luokassa.

Bryan Simbaña

Olen Bryan Simbaña, viisi vuotias poika Baezasta. Kÿn koulua T. W. Andersonin koulun esikoululuokalla.

Äitini on yksihuoltaja ja olen ainoa lapsi. Asumme isovanhempieni luona ja minulla on koira jonka nimi on Chisuesa.

Minulla on ADHD ja olen hyvin vilkas. Välillä minun on vaikea keskittyä opetukseen ja sen sijaan juoksentelen luokassa ympäriinsä.

Pidän palapelistä ja minusta on hauska auttaa luokkakavereitani kun heillä on vaikeuksia koulussa.

Alexander Balseca

Minun nimeni on Alexander Balseca
Espín. Olen viisi vuotta vanha ja asun El
Chacon kaupungissa kauniissa talossa
isäni Patricion, äitini Carmenin,
veljeni Luísin ja uuden vauvasisarukseni kanssa.
Minä ja veljeni käymme T. W.
Andersonin alakoulua. Minä olen
toisella luokalla ja Luís on kuudennella.
Minulla oli kaksivuotiaana aivokalvontulehdus ja se aiheutti minulle vaikeuksia liikuttaa oikeaa kättäni ja
käsivarttani mutta käyn terapiassa.

Alex Pilatasig

Minun nimeni on Alex Pilatasig. Olen 11 vuotta vanha.
Asun Baezan kaupungissa äitini, isäni ja sisarusteni kanssa. Olemme intiaaneja ja kotoisin Cotopaxin läheltä pienestä kylästä.

Vanhempani ovat töissä vammaishankkeessa. Äitini siivoaa luokkia ja isäni on töissä yövartijana.
Minulla on kitalakihalkio jonka takia puheeni on hyvin epäselvää. Olen erityisluokkien
oppimisvaikeuksellisten ryhmässä ja ensi lukuvuonna vanhempani haluavat laittaa minut normaaliluokkaan integraatioon.

Aldair Ríos

Minun nimeni on Aldair Ríos ja olen yhdeksän vuotta vanha. Minulla on isosisko, hänen nimensä on Gaby.

Asun yhdessä Gabyn ja vanhempieni kanssa El Chacon kaupungissa. Äitini nimi on Ipatia ja isäni on Wilson. Rakastan paljon perhettäni.

Käyn koulua Baezan T. W. Andersonin alakoulun kolmannella luokalla. Minulla on Aspergerin syndrooma.

Pidän rutiineista ja siitä että asiat tehdään sääntöjen mukaan. Tunnilla seuraan tarkkana että kaikki muutkin tekevät tehtävät tarkalleen niin kuin opettaja käskee.

Erityisluokkien ensimmäinen joulujuhla Baezassa 2006

Andersonin koulun yhteyteen muodostettujen erityisluokkien joulujuhlaan kerääntyivät kaikki Quijoksen kanttonin vammaiset lapset ja nuoret.


Tilat olivat vaatimattomat ja kilpailut pidettiin kadulla koska sisälle emme mahtuneet, mutta tunnelma oli mahtava.


Poliisi sulki kadun puolestamme kahdeksi tunniksi ja seisoi vartiossa katsomassa.

Juhla oli iloa kaikille ja saimme nauttia sekä Vapahtajamme että erityisluokkien syntymästä.

Taisto oli tiukkaa, kaikki antoivat parasta itsestään. Monille tämä oli ensimmäinen mahdollisuus osallistua kilpailuihin muiden mukana ja tuntea onnistuvansa.

Monet tarvitsivat apua ja henkilökunta oli paikalla valmiina sitä antamaan.


Oli nautinto saada iloita yhdessä oppilaiden kanssa. Vaikea sanoa mikä oli parasta päivässä.


Monesta oppilaasta joulupukin vierailu taisi olla päivän kohokohta, saivathan he nähdä hänet ensimmäistä kertaa elämässään.

Myös joulupukin jakamat karkkipussit olivat suuri menestys.

Vuosien varrelta

Vammaishankkeen työryhmäläisiä vuodelta 2004. Ensimmäisten vuosien aikana projektin henkilökunta toimi läheisessä yhteistyössä Baezan valtionsairaalan ja eri kylien terveysasemien kanssa, vammaisia kartoittaen ja etsien.

Ensimmäisten vuosien aikana työryhmän terapeutit: puheterapeutti, toimintaterapeutti, fysioterapeutti ja psykologi, vierailivat viikonloppuisin Baezan ja El Chacon kaupungeissa.

Molempia kaupunkeja varten oli oma ryhmänsä joka tiedotti myös asukkaita vammaisten oikeuksista. Tärkeä osa työtä oli vakuuttaa vanhemmat heidän lastensa mahdollisuuksista koulun käyntiin ja itsenäiseen elämään.

Andersonin koulu pyysi päästä yhteistyöhön vammaishankkeen kanssa. Osa tätä yhteistyötä oli tietodus vammaisista ja heidän oikeuksistaan.

Koulun johtaja Jorge Marín ja hänen vaimonsa Inés avasivat koulun ovet vammaisille oppilaille ja mahdollistivat integraatio- ja inkluusiokokeilut yhteistyössä hankkeen kanssa.

Hankkeen kokemukset yhteistyössä Andersonin koulun kanssa ovat olleet mittaamattoman arvokkaita eri menetelmien arvioinnissa ja suunniteltaessa tulevia toimia.

El Chacon erityiskoulu oli Quijoksen jokilaakson ensimmäinen erityiskoulu ja arvokas työkumppani hankkeelle edelleenkin.

Tässä osa koulun oppilaista yhdessä entisen rehtorinsa ja koulun perustajan, Byron Medinan kanssa El Chacon kanttoonin juhlakulkueessa.

Vuosien takaiset oppilaat ovat jo kasvaneet ja haasteet ovat vaihtuneet. Nyt he tarvitsevat työmahdollisuuksia, tilaisuutta elättää itsensä ja elää itsenäistä elämää.

Tähän haasteeseen ei Ecuadorin valtiolla ja nykyisillä erityiskoululla vielä ole mahdollisuutta vastata.

Blogi on avattu!

Vihdoinkin saimme tämän blogin auki. Tavoitteena on siis kirjoitella hankkeen kuulumisia tähän. Varmaan Joanna hankekoordinaattorina tulee vastaamaan sisällöstä pääsääntöisesti. Itse kirjoittelen aina, kun jotain oleellista tulee esille. Nyt kokoamme viime vuoden hankeraporttia, joka pitäisi palauttaa tämän kuun loppuun mennessä. Aika hyvällä mallilla ollaan. Talouslukemat ovat koossa ja narratiivinen osuus vaatii vielä pientä säätöä, mutta eiköhän se tulee valmiiksi ajoissa.