Toivottavasti olette nauttineet kesälomastanne. Siellä Suomessa koulut jo alkavat tai ovat jo alkaneet, huomasin Helsingin Sanomia lukiessani netissä. Täällä pitää palata tunneille vasta syyskuussa joten lapset vielä nauttivat lomistaan. Opettajien sen sijaan täytyy palata töihin huomenna, eli elokuun 15 päivä.
Me hankkeessa, ja myöskin kaksikielisen opetusviraston väki, olemme tehneet töitä melkeinpä läpi koko kesän. Heinäkuussa nappasin itselleni lomaviikon mutta sen jälkeen olikin sitten palattava pikaisesti takaisin töihin. Sen sijaan olen muuttanut ahkerasti. Eli talo löytyi kesäkuun lopulla Tenasta ja vuokrasimme sen hankkeen puolesta heinäkuun alusta lähtien. Kiitos Herralle se on oikein mukava ja sopivan kokoinen, turvallisuuden puolesta ei ihan täydellinen mutta täytyy vaan rukoilla ja uskoa että varkaat eivät sinne satu.
Heinäkuu menikin sitten muuttaessa työn ohella. Itse kuvittelin että tavaraa ei olisi paljon mutta kyllä sitä kerääntyy. Varsinkin jos haluaa nukkua sängyssä, syödä pöydältä, tehdää ruokaa hellalla ja säilyttää sitä turvassa jääkaapissa (torakoilta ja hiiriltä siis joita myöskin asuu samassa asunnossa).
Asunto alkaa jo vähitellen näyttää kodilta, Mikaelkin on sen hyväksynyt. Tämän viikon hän on isovanhempien luona kylässä joten olen tehnyt pitkiä päiviä ja yrittänyt saada asioita järjestykseen ennen opettajien paluuta lomilta ja koulutusten alkua.
Eilen kotiin palatessani hiiret sitten tanssivat pöydällä, tai tarkemmin sanottuna kolmen sentin pituinen torakka. Onneksi olen jo sen verran ehtinyt paatua että kiskaisin vain sandaalin jalasta ja tapoin mokoman ötökän. Sen jälkeen sitten hinkkasin pöytää pitkään ja hartaasti puhtaaksi. Vähän ympärilleni vilkuillen ja miettien että kumpi on pahempi, se ettei pysty hengittämään torakkamyrkkyjen takia tai ettei laita torakkamyrkkyjä, aloin pukea yöpukua päälle. Ja yhtäkkiä tunsin kun katosta tipahtaa läiskähti jotain märkää paljaan olkapääni päälle. Hirveästi kirkaisten huitaisin mokoman olkapäältäni ja meinasin hätäpäissäni hypätä ikkunasta pihalle, kuvitellen tietysti jotain pahinta mahdollista hirviötä. Kun tajusin että lattialla makasi hyvin järkyttynyt vihreänruskea pikkuinen sammakko.
Kun liikahdin raukka loikki niin lujaa kuin pääsi vaatekaapin taakse piiloon. Itse vedin yöpaidan päälle ja hengitin hetken rauhallisesti. Vihdoin päätin etten aio tappaa raasua torakkamyrkyllä. Varsinkin kun olkapään polttelu alkoi vähitellen kadota kun aivot vihdoin päättivät totella ja tajusin että sammakko on aivan tavallisen värinen eikä mikään nuolenpää-myrkkysammakko. Jotka ovat siis kirkkaan värisiä, punaisia, keltaisia, ym.
Toivotaan vain että tänä iltana kotiin päästessä ei olisi kovin kummallista uutuutta odottamassa. Tässä teille iloksi vanha valokuva Misahuallista joka on siis aivan tässä Tenan vieressä. Kuvassa yksi ötököistä jotka saattaisivat vahingossa vaellella minunkin kotitontilleni.
