El proyecto parte desde la
necesidad de brindar atención educativa inclusiva y especial adecuada a los
estudiantes con discapacidad de la nacionalidad kichwa.
Junto
con la Dirección Provincial de Educación Intercultural Bilingüe de Napo se ha
creado el Programa de Educación Inclusiva y Especial (PEIE).
El programa cubre:
366
niñas, niños y jóvenes con discapacidad
8
redes educativas
34
centros educativos
43
profesores de educación especial y apoyo de inclusión
El proyecto ofrece para el programa:
Asesoría
técnica
Capacitaciones
para los profesores del programa sobre los instrumentos,
técnicas y metodología de educación inclusiva y especial,
Capacitaciones sobre discapacidad, atención a
las personas con discapacidad y educación inclusiva a profesores de DIPEIB-Napo en
general
Fundación
Adelanto Comunitario Ecuatoriano (FACE) propuso un Modelo de Educación
Inclusiva y Especial que está acorde a las necesidades y capacidades de la
población kichwa de Napo y la región amazónica para la Dirección Provincial de
Educación Intercultural Bilingüe de Napo.
El
Programa consiste de cinco diferentes modalidades:
Educación
Inclusiva Sin Apoyo (EISA)
Educación
Inclusiva Con Apoyo (EICA)
Educación
Especial (EE)
Educación
Inclusiva Basada en la Comunidad (EIBC) y
Educación
Especial de Transición a la Vida Adulta (EETVA)
En la modalidad de educación inclusiva sin apoyo (EISA):
Todo
estudiante se encuentra incluido en su CECIB y sus derechos deben ser atendidos
por el cuerpo docente.
En
la modalidad EISA todo estudiante tiene derecho a recibir apoyo pedagógico
según sus necesidades educativas de su profesor regular.
En la modalidad de educación inclusiva con apoyo (EICA):
En
esta Modalidad EICA los estudiantes recibirán sus
materiales en un aula de apoyo hasta nivelarse o hasta que se haya respondido a
sus Necesidades Educativas Especiales NEE.
En la modalidad de educación especial (EE):
La
Educación Especial (EE) se realizará en aulas de educación especial dentro de
la escuela regular respetando al derecho del estudiante de recibir educación
inclusiva.
El
estudiante estará incluido en las actividades sociales y educativas del CECIB
de acuerdo a sus capacidades personales.
En la modalidad de educación inclusiva basada en la comunidad (EIBC):
La
Educación Inclusiva Basada en la Comunidad EIBC se realizará en los hogares de
los estudiantes con discapacidades múltiples o un trastorno generalizado de
desarrollo que les impiden incluirse a un centro de educación regular.
Esta
educación se dictará respetando al derecho del estudiante de recibir educación
inclusiva buscando su inclusión social en la comunidad.
El
estudiante estará incluido en las actividades sociales de la comunidad y
educativas y sociales del CECIB de acuerdo a sus capacidades personales.
En la modalidad de educación especial de transisión a la vida adulta (EETVA):
La
Educación Especial de Transición a la Vida Adulta EETVA se realizará en aulas
de educación especial dentro de la escuela regular respetando al derecho del
estudiante de recibir educación inclusiva.
El
estudiante estará incluido en las actividades sociales y educativas del CECIB
de acuerdo a sus capacidades personales.
kehitysyhteistyö on toisistaan oppimista. Kohdemaa, minun tapauksessani siis Ecuadorin amatsoonasin alueen kichwakylät, ei ole ainoa joka tässä
kehittyy
vaan itse kehittyy koko ajan ihmisenä, oppii valtavan paljon. Ja täällä on niin
monia asioita joita Suomi voisi valtiona oppia myös. Samoin kuin Suomi, Ecuador
on allekirjoittanut Kansainvälisen vammaisten oikeuksien julistuksen, mutta
toisin kuin Suomi, Ecuador on ratifioinut sen. Ja tämä köyhä kehitysmaa, jossa
ei ole paljonkaan vammaisalan ammattitaitoa tai tietoa, on taistellut itsensä
koko alueen esimerkiksi. Valtavasti
erehdyksiä on tehty ja tehdään, mutta ne ovat inhimillisiä.
Se on myös hyvä
muistaa kehitysyhteistyössä, vaikka miten olisi tietoa ja taitoa, niin
erehdyksiä tekee silti koko ajan. Täytyy osata kunnioittaa kulttuuria ja
ihmisiä, etsiä tasapainoa sen välille mikä on kulttuuria, mikä rikkomusta
ihmisoikeuksia kohtaan ja kristillisestä näkökulmasta, mikä on syntiä ja mikä
vain ihmisten erilaisia tapoja.
Kehitysyhteistyössä
parasta on se että saa tehdä työtä ihmisten kanssa. Suomessa käytetään paljon
esimerkkinä koulutuksissa sitä miten pitää suunnitella ihmisten kanssa, koko
kyläyhteisö mukaan. Yhdessä piirrellää maahan kepillä puun alla ja siitä syntyy
se suunnitelma. Välillä se tuntuu kovin naivilta, välillä huomaa että on ollut
aivan naurettava. Näinhän se on, koko yhteisö on otettava mukaan. Ja ne parhaat
suunnitelmat ja ideat eivät yleensä tule ns. teknisiltä asiantuntijoilta, vaan
niiltä todellisilta asiantuntijoilta, eli yhteisön jäseniltä, ja meidän
tapauksessamme, vammaisilta itseltään sekä heidän perheenjäseniltään.
Tärkeintä on muistaa tarkistaa oma asenne. Täällä kichwat
ovat hyvin omanarvontuntoisia ja tarkkoja kulttuuristaan. Jos et edes halua
oppia heidän kieltään ja todella kunnioita heidän kulttuuriaan ja tapojaan,
yhteistyö on mahdotonta. Ja jotta olisi todellista kehitysyhteistyötä, niin sen
täytyy olla, kuten nimi sanoo, yhteistyötä. Sitten kun pääsee eroon omista
ennakkoluuloistaan ja kuvitelmistaan että olisi eurooppalaisena jotenkin
parempi kuin alkuperäiskansoihin kuuluvat, voi todellinen työ alkaa. Ja se
todellinen työ on sitä että yhteisö opettaa sinulle itsestään.
Vammaistyössä joudumme rikkomaan monia kichwayhteisön
tabuja. Siksi onkin tärkeä tuntea hyvin heidän kulttuurinsa, maailmankäsityksensä
ja perinteensä. Parhaiten sanoma menee perille kun voit perustella sen heidän
omilla sanoillaan, heidän maailmankuvastaan lähtien. Suomalaiset selitykset ja
tiede eivät ole yhtään mitään. Ai että se on kirjaan kirjoitettu, kuka sen
kirjan kirjoitti ja mitä sen kirjan kirjoittaja muka tietää minun elämästäni,
minun kylässäni, minun viidakossani? Siinä on taas kehitysyhteistyöntekijä
löytänyt oman paikkansa, oppimassa yhteisön jalkojen juuressa. 
