Mistä ilo tulee?

Koulujen loppu on lähellä. Täällä Ecuadorissa, useimmissa kouluissa, lukuvuosi loppuu heinäkuun ensimmäisen viikon perjantaina. Enää ei ole siis kuin pari viikkoa koulua jäljellä.

Suurimmalle osalle oppilaista ja opettajista tämä on ilon lähde. Ovathan he lähdössä lomalle, kovin ansaittuun lepoon.

Toisille tämä tuottaa surua. Itse muistan ensimmäisen kokemukseni ecuadorilaisessa koulussa. Vihdoin kesäloman alku oli tullut ja kaikki oppilaat lähtivät itkien kotiin.

Eivät ilosta itkien vaan oikeasti surusta. Heistä oli kammottavaa ajatella kahta kuukautta kotona ilman rakasta koulua, koulukavereita ja opettajia. Moni pyysi ja rukoili että eivätkö he mitenkään saisi tulla kesälomalla kouluun.

Siinä oli kulttuurishokkia riittämiin. Eikö koulun pitäisi olla kamala paikka joka tuottaa meille surua ja onettomuuden tunnetta. Paikka jossa olemme pakosta ja kärsimme.

Erityisoppilaiden kanssa olen joka vuosi törmännyt samaan ilmiöön. Oppilaat lähtevät lomalle itkien tai vähintää murheen murtamina. Oppilaat ja heidän vanhempansa rukoilevat opettajia järjestämään kesälomatoimintaa.

Loma tuntuu pitkältä yhtäjaksoiselta putkelta päiviä joissa ei ole mitään mielenkiintoista, ei vaihtelua, ei tapahtumia, ei rakkaita ihmisiä. Ei sitä riemua ja iloa jonka koulu siihen toisi. Monet itse toimivaan kykenevistä erityisoppilaista nousevat kesälläkin aikaisin, pukevat kouluvaatteet, syövät aamupalan, ottavat repun mukaansa ja lähtevät tien varteen katsomaan jos se koulukyyti sittenkin tulisi.

Mistä ilo tulee?

Nina Rumi koulun erityisoppilaita.

Kiitosuhri-virsi. Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa. Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla. Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.
Ps. 100:1-3

Mikä voisi olla parempi sanoma. Olemmehan evankeliumin, ilosanoman kantajia, valtuutettuja kulkemaan maailman ääriin ja kertomaan kaikille kansoille tätä riemusanomaa. Ilo ei tule ympärillämme olevista olosuhteista vaan syntyy jostain syvempää. Mikä on sinun ilosi lähde? Mistä löydät onnesi?

Herra on Jumala, hän tehnyt meidät. Me olemme hänen omiaan, hänen lapsiaan, hänen omakseen verellä ostettuja, kallisarvoisia, rakastettuja lapsia. Meidät on valittu hänen kansaansa ja sinne olemme saaneet syntyä uudelleen. Todellinen ilo löytyy hänen rinnallaan, riemu pulppuaa hänestä, onni syntyy hänen palvelemisestaan.

Edes vaikeuksien keskellä emme ole yksin. Tuska koskettaa meitä mutta syvemmällä saatamme tuntea Jumalan kosketuksen ja siksi voimme aina tulla hänen kasvojensa eteen riemulla.

Kiitos Herra, miten voisin sinua kiittää enemmän. Ylistää sinun suuruuttasi ja rakkautesi valtavuutta. Saapua tanssien eteesi, kohottaa riemuhuutoni kasvojesi edessä. Kiitos tänään, kiitos huomenna, kiitos jokaisena hetkenä.

Ei voisi olla parempaa paikkaa kuin sinun kanssasi. Sinun käsiesi suojassa, sinun sylissäsi turvassa kaiken keskellä. Kuinka voisi olla mitään parempaa kuin päästä Jumalan omaksi, hänen perheeseensä jäseneksi. Auta minua iloitsemaan ikuisesti, riemuitsemaan joka hetki, amen.