Vierailu Sindyn ja Sumak Sachan kouluverkoissa

Manuel de Jesús Calle koulun opettaja opettaa ilmakehästä.

Vierailimme eilen kaksikielisen opetusviraston uuden inklusiivisen erityisopetuksen ohjelman koordinaattorin kanssa Sindyn ja Sumak Sachan kouluverkoissa.
Sindyn kouluverkon toimisto sijaitsee Sindyn kylässä. Sindy on amatsoonasin alueen puu johon tulee kukkia ja pieniä hedelmiä joista linnut erityisesti pitävät.
Aivan kouluverkon toimiston vieressä sijaitsee Manuel de Jesús Calle koulu. Koulun erityisopettajan työsopimusta ei uusittu tälle kalenterivuodelle ja rehtori on pyytänyt uutta opettajaa koska tarvetta koululla on.

Manuel de Jesús Calle koulun ekaluokkalaisia.

Kouluverkon johtajan kanssa keskustelimme tulevasta koulutuksesta tokaluokkien opettajille ja erityisopettajien kokouksesta huomenna aluekoordinaation kutsusta.
Koulun oppilaat innostuivat kovasti vierailustamme ja varsinkin valokuvien otosta. Moni halusi poseerata kameralle ja sitten nähdä oman kuvansa ja kavereiden kuvat myöskin.

Koululaisia opettajansa kanssa.

 


Yhdessä luokista opettaja opetti oppilailleen ilmakehästä ja miksi aurinko ei näy kun pilvi peittää sen.
Kuten ylempänä olevasta valokuvasta näkyy pilvenä toimi muovinpalanen ja aurinko oli pieni pahvilaatikko. Mittakaava heitti vähän kun alhaalla oleva maapallo oli aurinkoa huomattavasti suurempi mutta ehkä ison auringon piteleminen olisi ollut opettajalle hankalaa.

Chontapuntan tietä laajennetaan.

Sindyn ja Manuel de Jesús Calle koulun jälkeen matkamme suuntautui viidakkoa kohti. Tarkalleen sanottuna Nuevo Paraison, eli Uuden Paratiisin, kylässä sijaitsevaa Sumak Sachan, eli Ihanan Viidakon, kouluverkkoa kohti.
Matka Nuevo Paraisoon on Tenasta melkein kolme tuntia varsin huonokuntoisia teita pitkin. Ensimmäinen tunti sujuu mukavasti asfaltoitua tietä mutta uuden lentokentän jälkeen on ajettava kapeaa yksikaistaista hiekkatietä joka mutkittelee viidakon keskellä.

Paratiisikukka tien varressa.

Näkyvyyden peittävät isot puut ja pensaat ja vastaan voi tulla hurjastelevat bussikuski tai iso öljynkuljetus auto. Vielä pitemmällä tietä pitkin päästään Waoraneiden asuinalueelle sekä öljykentille.
Nyt matkaa hankaloitti entisestään tietyöt. Tietä laajennetaan ja asfaltoidaan mikä pitemmän päälle on tietenkin erinomaista. Tietöiden aikaan on kuitenkin hankala väistellä isoja koneita, ajaa ojanpohjia myöten tai odotella pysäköitynä kunnes koneet päästävät ohi.

Kaakao kasvamassa keskellä viidakkoa.

Odottaessa oli hyvä kuitenkin ottaa valokuvia. Vasemmalla kuva (pieni oranssi paukula ylhäällä aika keskellä) kaakaohedelmästä joka houkutteli tien vierellä meidän odottaessamme että maansiirtokone saisi työn sen verran sopivaan kohtaan että pääsisimme ohi.
Valitettavasti hedelmä oli kuitenkin liian korkealla että olisin sen saanut joten sinne viidakkoon se jäi keikkumaan. Ainakin siihen asti että joku työmiehistä sen ottaisi itselleen, yhdellä oli jo yksi hedelmä ainakin välipalanaan.

PEIE ohjelman koordinaattori Jenny Tapuy.

Nuevo Paraison kylään saavuttuamme vierailimme ensin Honorable Consejo Pronvincial de Napo koulun erityisluokassa. Koulu on Sumak Sachan kouluverkon naapuri.
Toinen vierailujemme syy, kutsujen jättämisen lisäksi, oli tehdä kouluvierailuja jotta kaksikielisen opetusviraston inklusiivisen erityisopetuksen (PEIE) ohjelman uusi koordinaattori Jenny Tapuy tutustuisi kouluihin ja ohjelmassa mukana oleviin erityisopettajiin ja heidän työhönsä.
H.C.P. de Napo koulun erityisopettaja on varsin uusi työssään ja hän esitteli meille luokkaansa sekä oppilaitaan ja opetussuunnitelmiaan.

H.C.P. de Napo koulun erityisopettaja.

Koulussa on vain yksi vammainen oppilas, down syndrooma tyttö joka ei ollut paikalla sairauden vuoksi. Muilla oppilailla on eri asteisia oppimis- ja keskittymisvaikeuksia.
Opettaja itse kertoi työn olevan hankalaa mutta hankkeen koulutuksien auttaneen häntä paljon. Koulumateriaalia hänellä ei ollut, paitsi oppilaiden vihkot ja mitä hän itse oli tehnyt. Oli mukava pystyä kertomaan että hankkeen toimistosta voisi käydä hakemassa materiaalia.

Monella oppilaalla ei ollut koulussa lainkaan kenkiä.

Monella tavalla kouluilla käynti on hyvin miellyttävää. Lasten ilon näkeminen ilahduttaa itseäänkin. On vaikea kuitenkin samalla nähdä köyhyyttä ja likaa, vanhempien välinpitämättömyyden jälkiä.
On ymmärrettävää että kouluun tullaan ilman kenkiä lämpöisessä ilmastossa jos kenkiin ei ole rahaa mutta miksi lasta ei voi pestä. Tai ainakin vaatteet voisi pestä ja paikata ennen kuin lapsi lähetetään kouluun.
Valitettavan monessa koulussa opettajat kertovat vanhempien viettävän viikot chagralla, perheen maapalstalla, ja lasten olevan yksin sen aikaa.