Visiting Papanku, Notuno and Alto Pano

Today I visited three different schools and communities. First one was Papanku in Pueblo Kichwa de Rukullacta. Like they sais, very close to Archidona, only Ten hours on for though the jungle. I drove by car and it took about two hours and half but you have to go by Wamani because there's is no direct route.

The school is small, as the community. They don't have much but the parantaa had build a classroom for the programs use. Here is the special education teacher in her almost finished classroom (syillä need to finish one wall and nail some boards on the floor) with parents assotiations vicepresident.

After the visit we were offered herbal Tea with cookies at the school cafeteria. It is the sama thing that the students have for lunch.

After Papanku the next school in the schedule was Jorge Icaza Coronel in Nokuno community. Nokuno is also part of Publo Kichwa de Rukullacta but we had to return to Archidona and then head to Porotoyacu and from there we drove to Nokuno.

In the picture our clinical psychologist is Tallink with school's special education teacher. She only has one student and his condition is medical, so we urged her to talk with the boy's mother and get him to the nearest clinic. Hopefully that will happen soon.

From Nokuno we drove to Alto Pano community to visit Francisco Grefa school. In the picture you can see our new colaborator, missionary Hanna Erikson from Finland, with some students and a mother of a student.

Karina comes from a family with intelectual disabilities in different generations. Both her uncle and aunt have an intelectual disability and se does her cousin. Karina herself has behavioral issues and attention problems.

At the same time it's hard to see undiagnosed cases, ever misdiagnosis', many times abandon from parents. But sometimes you find a case like Alto Pano where Karina's family has been included in the community and they can feel accepted. This is why it is so important to carry on with work, so that Karina will have her own diagnosis and will be able to lead a good life.

Vierailu Sindyn ja Sumak Sachan kouluverkoissa

Manuel de Jesús Calle koulun opettaja opettaa ilmakehästä.

Vierailimme eilen kaksikielisen opetusviraston uuden inklusiivisen erityisopetuksen ohjelman koordinaattorin kanssa Sindyn ja Sumak Sachan kouluverkoissa.
Sindyn kouluverkon toimisto sijaitsee Sindyn kylässä. Sindy on amatsoonasin alueen puu johon tulee kukkia ja pieniä hedelmiä joista linnut erityisesti pitävät.
Aivan kouluverkon toimiston vieressä sijaitsee Manuel de Jesús Calle koulu. Koulun erityisopettajan työsopimusta ei uusittu tälle kalenterivuodelle ja rehtori on pyytänyt uutta opettajaa koska tarvetta koululla on.

Manuel de Jesús Calle koulun ekaluokkalaisia.

Kouluverkon johtajan kanssa keskustelimme tulevasta koulutuksesta tokaluokkien opettajille ja erityisopettajien kokouksesta huomenna aluekoordinaation kutsusta.
Koulun oppilaat innostuivat kovasti vierailustamme ja varsinkin valokuvien otosta. Moni halusi poseerata kameralle ja sitten nähdä oman kuvansa ja kavereiden kuvat myöskin.

Koululaisia opettajansa kanssa.

 


Yhdessä luokista opettaja opetti oppilailleen ilmakehästä ja miksi aurinko ei näy kun pilvi peittää sen.
Kuten ylempänä olevasta valokuvasta näkyy pilvenä toimi muovinpalanen ja aurinko oli pieni pahvilaatikko. Mittakaava heitti vähän kun alhaalla oleva maapallo oli aurinkoa huomattavasti suurempi mutta ehkä ison auringon piteleminen olisi ollut opettajalle hankalaa.

Chontapuntan tietä laajennetaan.

Sindyn ja Manuel de Jesús Calle koulun jälkeen matkamme suuntautui viidakkoa kohti. Tarkalleen sanottuna Nuevo Paraison, eli Uuden Paratiisin, kylässä sijaitsevaa Sumak Sachan, eli Ihanan Viidakon, kouluverkkoa kohti.
Matka Nuevo Paraisoon on Tenasta melkein kolme tuntia varsin huonokuntoisia teita pitkin. Ensimmäinen tunti sujuu mukavasti asfaltoitua tietä mutta uuden lentokentän jälkeen on ajettava kapeaa yksikaistaista hiekkatietä joka mutkittelee viidakon keskellä.

Paratiisikukka tien varressa.

Näkyvyyden peittävät isot puut ja pensaat ja vastaan voi tulla hurjastelevat bussikuski tai iso öljynkuljetus auto. Vielä pitemmällä tietä pitkin päästään Waoraneiden asuinalueelle sekä öljykentille.
Nyt matkaa hankaloitti entisestään tietyöt. Tietä laajennetaan ja asfaltoidaan mikä pitemmän päälle on tietenkin erinomaista. Tietöiden aikaan on kuitenkin hankala väistellä isoja koneita, ajaa ojanpohjia myöten tai odotella pysäköitynä kunnes koneet päästävät ohi.

Kaakao kasvamassa keskellä viidakkoa.

Odottaessa oli hyvä kuitenkin ottaa valokuvia. Vasemmalla kuva (pieni oranssi paukula ylhäällä aika keskellä) kaakaohedelmästä joka houkutteli tien vierellä meidän odottaessamme että maansiirtokone saisi työn sen verran sopivaan kohtaan että pääsisimme ohi.
Valitettavasti hedelmä oli kuitenkin liian korkealla että olisin sen saanut joten sinne viidakkoon se jäi keikkumaan. Ainakin siihen asti että joku työmiehistä sen ottaisi itselleen, yhdellä oli jo yksi hedelmä ainakin välipalanaan.

PEIE ohjelman koordinaattori Jenny Tapuy.

Nuevo Paraison kylään saavuttuamme vierailimme ensin Honorable Consejo Pronvincial de Napo koulun erityisluokassa. Koulu on Sumak Sachan kouluverkon naapuri.
Toinen vierailujemme syy, kutsujen jättämisen lisäksi, oli tehdä kouluvierailuja jotta kaksikielisen opetusviraston inklusiivisen erityisopetuksen (PEIE) ohjelman uusi koordinaattori Jenny Tapuy tutustuisi kouluihin ja ohjelmassa mukana oleviin erityisopettajiin ja heidän työhönsä.
H.C.P. de Napo koulun erityisopettaja on varsin uusi työssään ja hän esitteli meille luokkaansa sekä oppilaitaan ja opetussuunnitelmiaan.

H.C.P. de Napo koulun erityisopettaja.

Koulussa on vain yksi vammainen oppilas, down syndrooma tyttö joka ei ollut paikalla sairauden vuoksi. Muilla oppilailla on eri asteisia oppimis- ja keskittymisvaikeuksia.
Opettaja itse kertoi työn olevan hankalaa mutta hankkeen koulutuksien auttaneen häntä paljon. Koulumateriaalia hänellä ei ollut, paitsi oppilaiden vihkot ja mitä hän itse oli tehnyt. Oli mukava pystyä kertomaan että hankkeen toimistosta voisi käydä hakemassa materiaalia.

Monella oppilaalla ei ollut koulussa lainkaan kenkiä.

Monella tavalla kouluilla käynti on hyvin miellyttävää. Lasten ilon näkeminen ilahduttaa itseäänkin. On vaikea kuitenkin samalla nähdä köyhyyttä ja likaa, vanhempien välinpitämättömyyden jälkiä.
On ymmärrettävää että kouluun tullaan ilman kenkiä lämpöisessä ilmastossa jos kenkiin ei ole rahaa mutta miksi lasta ei voi pestä. Tai ainakin vaatteet voisi pestä ja paikata ennen kuin lapsi lähetetään kouluun.
Valitettavan monessa koulussa opettajat kertovat vanhempien viettävän viikot chagralla, perheen maapalstalla, ja lasten olevan yksin sen aikaa.

Nuevas capacitaciones para profesores de 2do AEB

Estudiante del CECIB Jacinto Collahuazo.

Estudiantes del CECIB Jacinto Collahuazo.

El proyecto “PROCESO EDUCATIVO INCLUSIVO” parte desde la necesidad de brindar atención educativa especial  adecuada a estudiantes de la nacionalidad kichwa con capacidades diferentes que están actualmente asistiendo  al sistema de educación regular en los centros educativos de la jurisdicción bilingüe de Napo; según se pudo establecer con el censo del año 2012 la existencia de al menos 508 niños/as y adolescentes que sufren algún tipo de discapacidad.

Profesora de EIFC del CECIB Blas Chimbo.

Entre las discapacidades principales tenemos la intelectual, física, lenguaje, psicológica, auditiva y visual entre otras, con diferentes niveles de afección; cabe resaltar que son estudiantes identificados solo en los centros educativos, además existen otros que no son identificados aun ya que están en las casas. Estos datos sirvieron de base para la elaboración y ejecución del proyecto Proceso Educativo inclusivo.

Estudiantes del CECIB Blas Chimbo.

El Proyecto inicia con la realización de diferentes actividades en coordinación con la Dirección Provincial de Educación Intercultural Bilingüe de Napo (DIPEIB-Napo) previo a la firma de un convenio de cooperación Interinstitucional donde se establece y dispone la aplicación del Modelo de Educación Inclusiva Especial.

Warmi = mujer, kari = hombre.

Ropa tradicional kichwa.

Para la implementación de dicho modelo fue necesario  la formación de un grupo de 35 docentes de educación regular distribuidos en 25 centros educativos bilingües que son los encargados de establecer y aplicar el modelo de educación inclusiva y especial, desarrollando capacitaciones en diferentes niveles educativos. Para que los docentes estén aptos para la elaboración de Adaptaciones Curriculares Indivuduales y Currículums Funcionales Individuales de los estudiantes incluidos en los centros educativos  regulares. Igualmente con  la complementación de  materiales de soporte técnico  para  la atención y enseñanza de los estudiantes con Necesidades Educativas Especiales (NEE).

Estudiante de CECIB Salazar Abío.

Profesores de EIFC en capacitación de FACE.

Para la aplicación de dicho modelo se socialización a las directores y supervisores de las redes Educativas para que se planifique y coordine el trabajo de cada docente; además los directores de los centros educativos y redes pasan a formar parte de este trabajo con el seguimiento y evaluación del trabajo de cada docente.

Profesores del PEIE en capacitación de FACE.

Ropa tradicional kichwa de mujer.

En el transcurso de la ejecución del proyecto se estableció y se planteó la necesidad del involucramiento de estudiantes de los 2do y 3re año de bachillerato de  centros educativos  Bilingüe. Se presentó la propuesta a la coordinación zonal para creación del nuevo campo de participación estudiantil denominado “Educación Especial”; con la aprobación de esta propuesta se pretende que los estudiantes se conviertan en actores natos de la inclusión de los estudiantes con discapacidad al sistemas de educación en su área de influencia, y que sean entes que replique y concienticen a la población, estudiantes, docentes y sociedad en general.

Profesores de EIFC en capacitación de FACE.

Este campo de participación estudiantil se dió cabo durante el año lectivo 2011-2012 en la Unidad Educativa Intercultural Bilingüe Gonzalo David Avilez de la comunidad kichwa Wawa Sumako. Los estudiantes investigaron sobre diferentes discapacidades, su razón de existir y la prevención de las dichas discapacidades. En el proceso la fundación FACE les capacitó a ellos y a su profesora sobre las discapacidades, la inclusión, educación especial y prevención de discapacidades.

Profesores de CECIB Antonieta Yumbo.

También, durante el funcionamiento del proyecto, se ha establecido la necesidad de involucramiento de los profesores de educación regular. Siendo que ellos son los responsables de la inclusión de los estudiantes con NEE a la educación regular es necesario que sepan técnicas y métodos que lo posibilitan. Se plantea la necesidad del involucramiento de profesores del 2do año de educación básica de centros educativos Bilingüe como lo más úrgente. Siendo que en esta etapa de la educación se dicta los procesos más fundamentales de la educación cuales son la lectura, escritura y funciones básicas matemáticas de suma y resta.

Por ende está planificado una capacitación para los profesores de dicho AEB durante el próximo mes de mayo de una semana de duración. Con la esperanza que podrémos seguir apoyándoles en el futuro y este será el inicio de capacitaciones para todos los profesores de todos los años de educación básica en el sistema de educación Bilingüe.

Half of the disabled kichwa children and youth in Napo still without education

To be able to carry out our work it's necessary, if boring, to know some numbers. That is why FACE (Fundación Adelanto Comunitario Ecuatoriano) has carried out two cencuses of disabled children and youth, under 15 years old, of kichwa nationality in Napo province. 

The first cencus was done in the beginning of 2011 and the second one in the end of 2012. According to the cencus, done in 2012 there are 508 disabled kichwa children and youth in the three cantons, Tena, Archidona and Arosemena Tola of Napo province.

These children and youth are all situated in the area that is covered by Napo provinces Bilingual Education Departmen, DIPEIB-Napo. 46% of them are currently studing in school. Taking in consideration that Bilingual schools accept students from 2 years on, this means that a gross majority of children and youth that are of school age aren't recieving the education they are entitled to.

 Looking at the numbers we can see that almost half of them, 49% to be exact, has an intelectual disability. 21% has a physical disability and 10% has a disability related to language. 8% of them have an auditory impairment and 6% has a visual impariment.

At the moment DIPEIB-Napo has aproximately 30 teachers in 25 schools working with students with special needs. These students are situated in inclusive and special education classrooms in the regular school. In total DIPEIB-Napo has 114 school. The 255 children and youth that aren't reciving education live in different indigenous communities situated around the over 80 schools that aren't in the program.

This is the reason why a census is so necessary. We need information of where the disabled children and youth are exactly located and this way we can open new classrooms and ask for new teachers for them.