Yhteisöllistä erityisopetusta Ecuadorissa

Suomalainen vammaishanke ja kichwa-alkuperäiskansan kulttuuri kohtaavat Amatsoonasin viidakossa

Napon läänin vammaishanke työskentelee Napon provinssin alueella, erityisesti Tenan, Archidonan ja Arosemena Tolan kanttoonien kichwa väestön parissa. Kichwat ovat ecuadorilainen alkuperäiskansa joita on sekä Andien että Amatsonian alueella. Sekä vuoristossa että viidakossa kichwoilla on oma vuosituhansien aikana kehittynyt kulttuurinsa. Kichwa-kieli ja kulttuuri on myöhempää tuontitavaraa inkojen mukana Chilestä ja Perusta tullutta. Vähitellen se on sekoittunut paikalliseen kieleen ja kulttuuriin ja sekoituksesta on kehittynyt ecuadorilainen oma versio, samoin kuin ecuadorilainen espanja sekä latinokulttuuri.

- Tavoitteemme on luoda paikallisia oloja kulttuuria kunnioittava inklusiivisen erityisopetuksen malli, kertoo hankkeen inklusiivisen erityisopetuksen asiantuntija Joanna Sormunen, teemme yhteistyötä Napon provinssin kulttuurien välisen kaksikielisen opetusviraston kanssa. Myös he ovat sitoutunueet tavoitteeseen saavuttaa alueen vammaiset lapset ja nuoret ja onneksemme Ecuadorin presidentti on hyvin myönteinen vammaisten oikeuksien suhteen.

Kulttuurin kunnioittaminen on monesti hankalaa. Amatsoonasin alueen kichwa-kulttuuriin kuuluu vammaisuuden näkeminen pahana ja vahingollisena asiana. Perinteisesti vammaiset lapset hylättiin viidakkoon ja heitä kutsuttiin pahojen henkien lapsiksi, supay wawa, kichwaksi.

- Suuri osa työstä on muuttaa ihmisten mielipiteitä, toteaa Sormunen, vakuuttaa heidät siitä että vammaiset ovat ihmisiä ja heillä on oikeuksia. Että he ovat samalaisia kuin me, osa meitä, osa yhteisöä. Yhteisö on hyvin tärkeä asia kichwa-kulttuurissa.

Matka erityisopetuksesta inklusiiviseen opetukseen

Inklusiivisen erityisopetuksen ohjelmassa mukana oleville kouluille on luotu erityisluokkia joissa vastataan vaikeimmin vammaisten oppilaiden opetuksellisiin tarpeisiin. Näin he kuitenkin ovat lähellä kyläänsä ja pystyvät saapumaan koululle saakka. Lisäksi suurimmassa osassa mukana olevista koluissa on inklusiivisen opetuksen tukiluokka jossa lievästi kehitysvammaiset, kuulo- ja näkövammaiset sekä erityisiä oppimistarpeita omaavat oppilaat saavat tarvitsemaansa tukea oppimiseen.

- Ecuadorin espanjankielisellä opetushallinnolla on maassa erityiskouluja vammaisia oppilaita varten, selittää Sormunen, kaksikielisellä opetusjärjestelmällä ei näitä ole. Hanke yrittää vastata tähän tarpeeseen ja tuoda vammaiset lapset ja nuoret kodeistaan yhteisön pariin antaen heille kasvot ja äänen.

Vapaakirkon vammaishankkeet ovat aikaisemmin tehneet yhteistyötä Napon provinssin espanjankielisen opetusviraston kanssa. Edellisten hankkeiden aikana tuettiin alueen kahta erityiskoulua ja perustettiin sekä Baezan että Archidonan kaupunkeihin uudet erityiskoulut. Lisäksi hankkeissa tuettiin vammaisten oppilaiden inkluusiota espanjankielisiin yleiskouluihin.

- Nykyisen hankkeen aikana olemme tehneet muutaman koulutuksen espanjankielisen opetusviraston oppilaille ja on ollut mukava huomata että meidät muistetaan, muistelee Sormunen, aikanaan opetuslaki ei tukenut vammaisten integraatiota, saati inkluusiota, yleisopetukseen. Erityisopetus oli täysin erillinen ja me hankkeessa olimme monien mielestä hulluja sekopäitä jotka kävivät puhumassa kouluilla höpöjä vammaisten oppilaiden mukaanotosta tavallisiin luokkiin.

Ecuadorin lainsäädäntö on muutaman vuoden aikana kokenut varsinaisen täyskäännöksen. Ecuador allekirjoitti ja ratifoi YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen yhtenä ensimmäisistä maista. Maalla on uusi perustuslaki ja opetuslaki ja inkluusivinen opetus on jokaisen opettajan velvollisuus. Vammaisia oppilaita löytyy lähes jokaisesta koulusta ja vanhemmat tietävät oikeutensa ja osaavat vaatia lastensa oikeuksia. Erityisen rohkaisevaa Sormusta on ollut huomata miten ihmisten asenteet ovat muuttuneet vähitellen positiivisemmiksi ja useat uskovat inkluusion olevan mahdollista.

Kulttuuriin sopiva inklusiivisen erityisopetuksen malli

- Yksi nykyisen hankkeen lähtöajatuksista on että provinssista löytyvät erityiskoulut eivät pysty vastaamaan vammaisten lasten ja nuorten tarpeisiin, selittää Sormunen, varsinkin kaukaisissa kylissä asuvien vammaisten tarpeisiin. Kichwa kylät sijaitsevat usein viidakossa pitkien ja huonojen yhteyksien päässä. Tästä syystä nykyistä hanketta suunnitellessamme halusimme tehdä yhteistyötä jotta tuki saataisiin sinne missä sitä todella tarvitaan.

Tavoitteen saavuttamisessa on ollut monta mutkaa vastassa. Kulttuurierot, sääolosuhteet, lämpömittarin lukemat, kieli, ruoka ja moni muu asia kaikki ovat erilaisia kuin Ecuadorin vuoristoalueella. Kaksikielinen opetusvirasto vaatii yhteistyökumppaneitaan opiskelemaan alueen alkuperäiskansan kieltä. Joten hankkeen työntekijöiden on ollut tarpeen oppia viidakkoalueen kichwa-murretta joka on erilainen kuin vuoristossa käytetty. Hankkeen paikallinen koordinaattori , Rolando Escola, on itse vuoristoalueen kichwa mutta hänen osaamansa murre on hyvin erilaista kuin Napon provinssin kichwa.

- Alkuun oli hyvin vaikea ymmärtää mitä ihmiset puhuivat, hankekoordinaattori Rolando Escola toteaa, vähitellen totuin ihmisten tapaan lausua sanat mutta vieläkin on sanastoa jota en tunne lainkaan.

Hanke käyttää opetusmenetelmiensä pohjana Pohjois-Karoliinalaista TEACCH-menetelmää. Monia asioita on jouduttu muuttamaan ja soveltamaan kulttuuriin paremmin sopiviksi.

- Meidän täytyi muuttaa päivien väriä, kertoo Sormunen, viidakon alueella maanantai on kyullur. Kyullur tarkoittaa maanantain lisäksi myös taivaankappaleita kuten aurinkoa, kuuta ja tähtiä. Maanantain oli siis pakosta oltava keltainen.

Tiistai on taas Amatsoonasin alueen kichwa-kulttuurissa huonon onnen päivä, silloin ei kasva mikään, väriksi tuli täten musta. Kichwa-kulttuurissa pääelinkeinot ovat metsästyksen ja kalastuksen lisäksi maanviljely. Jokaisella perheellä on oma palstansa, chakra, jossa he kasvattavat alueen kasveja ja eläimiä. Keskiviikko on onnenpäivä, eli punainen päivä. Torstaina kaikki maahan kylvetty kasvaa joten päivän väri on vihreä. Perjantan nimi witug tulee violettia nestettä erittävästä kasvista, joten päivän väriksi tuli violetti. Lauantaihin kuuluu monia uskomuksia ja silloin ei esimerkiksi saa laittaa lapsen päähän koria tai se ei kasva. Päivän väriksi tuli ruskea. Sunnuntai on katolilaisen kirkon opetuksen mukaan pyhä päivä ja sen väri on valkoinen.

- Hankkeen tavoitteena on sumak kawsay, hyvä elämä, kaikille, kertoo Sormunen, siihen olemme saaneet oppeja Suomestakin. Ñu pai chani mashikuna. Kiitos ystävät. Alli shamuskachu Ecuadorman. Tervetuloa Ecuadoriin.