Miksi opettajat menivät, tulivat, menivät taas ja tulevat ehdä uudelleen...

Gonzalo David Avilez koulun opettaja.

Ecuadorissa opettajien työsopimukset tehdään tammikuusta joulukuuhun jos ei ole vakituista virkaa. Suurimmalla osalla kaksikielisen opetusviraston opettajista ei ole vakituista virkaa ja vastaavista erityisopettajista (vuoden 2012 lopussa heitä oli yhteensä 42) vain kahdella oli vakituinen virka.

Näkymä Baezan kaupungin läheltä ilta kuudelta.

Joten kaikkien muiden 40 opettajan työsopimus päättyi joulukuun 2012 loppuun. Lisäksi sekavuutta toi tilanteeseen että yhtä aikaa loppui opetusministeriön inklusiivinen projekti jonka palkkaamana kaksikielisessä opetusvirastossa oli 4 eri alojen ammattilaista inklusiivista ja erityisopetusta varten. Aluekoordinaattorille sekä kaksikieliseen opetusvirastoon saapui ilmoitus projektin loppumisesta ja aluekoordinaattori kuvitteli kaikkien opettajien olleen palkattuna projektin varoilla ja ettei heitä tulisi palkata uudelleen.

Yksi alueen papukaija-lajeista.

Onneksi oppilaiden vanhemmat lähtivät joukolla tiedotusvälineisiin ja vaativat opettajia takaisin. Olihan tämä ensimmäinen kerta kun vammaiset lapset/nuoret/aikuiset edes pääsivät kouluun ja jos opettajat olisivat menneet niin oppilaat olisivat palanneet koteihinsa. Lisäksi helmikuussa oli presidentin vaalit ja uudelleen valintaa yrittävälle presidentti Rafael Correalle oli aikamoinen pr-pulma selittää miksi viidakon alueen alkuperäiskansojen vammaiset lapset ja nuoret yhtäkkiä jäivät ilman opetusta.

Kichwa-koulupoikia perinteisissä asuissa.

Kun tämä sekaannus oli selvitetty (helmikuun puolella) tuli seuraava vastaan. Eli nykyinen hallitus on tehnyt paljon muutoksia (suurin osa positiivisia) opetuksen suhteen, yksi muutoksista oli että pitää olla vähintää 25 oppilasta per opettaja. Toinen muutos on että opettajilla pitää olla vähintää opettajan ammattikoulutasoinen tutkinto, opettajanvirkaa varten pitää olla alempi korkeakoulututkinto vastaavalta alalta. Hyviä päätöksiä, erittäin järkeviä suorastaan mutta hankkeen kannalta hankilia. Suurin osa vastaavista erityisopettajista on vain ylioppilaita, melkein kaikki ovat opiskelijoita ja useat opiskelevat jopa vastaavaa alaa. Mutta koulutusta heillä on vain mitä hanke on puolentoista vuoden aikana heille ehtinyt antaa.

Yksi alueella kasvava orkidealaji.

Joten helmikuussa nämä opettajat (noin kaksi kolmasosaa kaikista vastaavista erityisopettajista) jäivät ohjelman ulkopuolelle ja tehtiin päätös että heidän työsopimuksiaan ei uusita. Hankkeen puolesta taistelimme opettajat pitääksemme ja kaksikielinen opetusvirasto taipui palkkaamaan kaikki jotka opiskelevat vastaavaa alaa. Loppujen lopuksi onnistuimme pitämään mukana vähän yli puolet entisistä opettajista.

Kaksi lukiolaistyttöä perinteisissä asuissa kaksikielisen opetusviraston juhlatilaisuudessa.

Lisänä valitettavasti oli paikallinen sekasorto, kenelläkään ei ollut kaksikielisessä opetusvirastossa tarkkaa listaa siitä ketkä opettajat olivat ohjelmassa mukana viime vuoden lopulla. Ja vielä valitettavammin mukaan ilmestyi tavanomainen byrokratia, oman edun tavoittelu ja korruptio.

Jokikilpikonnia työalueelta.

Onneksemme aluekoordinaatiossa piilenyt ongelma tuli ilmi ja tilalle asetettiin uusi koordinaattori joka ei ole täysin inklusiivista ja erityisopetusta vastaan. Lisäksi palkattiin uusi erityisopetuksen aluekoordinaattori joka on alan ammattilainen (toisin kuin edellinen joka oli päiväkotitason opettaja). Hänen avullaan on nyt kouluja käyty läpi, tarpeita kartoitettu ja ilmeisesti jopa entiset opettajat enimmäkseen palkataan takaisin.

Ihmisjoukkoa kaksikielisen opetusviraston juhlatilaisuudessa.

Tosin täällä ei kannata uskoa mitään ennen kuin se tapahtuu, eikä välttämättä aina senkään jälkeen...