Warmikuna takikuna

Hankkeen kouluttamat erityisopettajat valmistelevat opetusmateriaalia ja laulavat yhdessä kichwaksi.

Archidonan alueen CBR-työntekijöiden koulutus

Pidimme hankkeen puolesta Archidonan alueen Comunity Based Rehabilitation (CBR) työntekijöille koulutuksen. Osallistuva työpaja kesti viikon ja siinä käytiin monia asioita läpi. Kuten ihan itse CBR tai täkäläisittäin  RBC (Rehabilitación Basada en la Comunidad, nurinkurin kuten niiiiiiin moni asia) ja mitä se tarkoittaa. Puheenaiheena oli myös vammaisuus, vammaisten oikeudet, lainsäädäntö (vammaisuuden alueelta) ja erilaiset kuntoutus- ja opetusmenetelmät.

Kuten kuvasta näkyy harjoittelimme liikuntamenetelmien ohjausta vammaisten lasten kanssa. Kokosin koulutusta varten helpon sarjan yksinkertaisia liikkeitä joiden pitäisi olla hyödyksi suurimmalle osalle lapsista tai jotka eivät ainakaan aiheuta heille haittaa. Tosin varoittelin että ensin pitäisi saada erityislääkärin ja fysioterapeutin lausunnot, se on vain niin mahdotonta täällä. Tosin Tenassa on jo mahdollisuus käydä fysioterapeutin puheilla, eri asia sitten pääseekö vammainen Tenaan saakka.

Koulutettavilla ainakin oli hauskaa kun ulkomaalainen istui lattialla ja otti kengät pois. Molemmat aika tabuja täkäläisessä kulttuurissa. Kaikki mitä outo "gringa" tekee ihan päinvastaisesti kuin kuuluisi on aina positiivista.

Ja kun kerta tabuja rikottiin niin mentiin sitten oikein kunnolla oikeuksien puolelle. Niistä kun olen viime aikoina kovasti puhunut, tai siis vielä enemmän kuin tavallisesti. Innostin taas ihmisiä vallankumoukseen, täkäläisen presidentin sanoja lainaten siis, ja kerroin että vammaisilla on oikeus saada palvelua omalla kiellellään. Oli se sitten viittomakieli tai selkokieli. Alkuperäiskansalle tämä on aihe johon on helppo tarttua ja joka saa aina positiivisen vastaanoton. Ovathan he kokoneet, ja kokevat edelleen, syrjintää juuri tällä alueella. Napon provinssissa on yli puolet väestöstä kichwan-kielisiä eikä siellä silti saa julkisissa laitoksissa palvelua kichwaksi.

Viikko kului rattoisasti, kurssilaiset olivat hyvin motivoituneita ja heillä oli paljon kysymyksiä. Itselläni oli aika märkä rätti olo viikon jälkeen. Lämpötilat olivat, kuten aina, päälle 30 C ja ilmankosteus 100% pintaan.

Yhdellä kurssilaisista oli vauva mukana joten pääsin näyttämään miten pikkuisen kanssa työskennellään. Tosin ei hän ei ole tässä kuvassa vaan lakanan sisällä on muita hieman pienempi kurssilainen. Luovutimme myös kaikille kurssilaisille tekemäni ja kokoon keräämäni materiaalin alle viisivuotiaiden lasten kanssa työskentelyyn.

Miksi opettajat menivät, tulivat, menivät taas ja tulevat ehdä uudelleen...

Gonzalo David Avilez koulun opettaja.

Ecuadorissa opettajien työsopimukset tehdään tammikuusta joulukuuhun jos ei ole vakituista virkaa. Suurimmalla osalla kaksikielisen opetusviraston opettajista ei ole vakituista virkaa ja vastaavista erityisopettajista (vuoden 2012 lopussa heitä oli yhteensä 42) vain kahdella oli vakituinen virka.

Näkymä Baezan kaupungin läheltä ilta kuudelta.

Joten kaikkien muiden 40 opettajan työsopimus päättyi joulukuun 2012 loppuun. Lisäksi sekavuutta toi tilanteeseen että yhtä aikaa loppui opetusministeriön inklusiivinen projekti jonka palkkaamana kaksikielisessä opetusvirastossa oli 4 eri alojen ammattilaista inklusiivista ja erityisopetusta varten. Aluekoordinaattorille sekä kaksikieliseen opetusvirastoon saapui ilmoitus projektin loppumisesta ja aluekoordinaattori kuvitteli kaikkien opettajien olleen palkattuna projektin varoilla ja ettei heitä tulisi palkata uudelleen.

Yksi alueen papukaija-lajeista.

Onneksi oppilaiden vanhemmat lähtivät joukolla tiedotusvälineisiin ja vaativat opettajia takaisin. Olihan tämä ensimmäinen kerta kun vammaiset lapset/nuoret/aikuiset edes pääsivät kouluun ja jos opettajat olisivat menneet niin oppilaat olisivat palanneet koteihinsa. Lisäksi helmikuussa oli presidentin vaalit ja uudelleen valintaa yrittävälle presidentti Rafael Correalle oli aikamoinen pr-pulma selittää miksi viidakon alueen alkuperäiskansojen vammaiset lapset ja nuoret yhtäkkiä jäivät ilman opetusta.

Kichwa-koulupoikia perinteisissä asuissa.

Kun tämä sekaannus oli selvitetty (helmikuun puolella) tuli seuraava vastaan. Eli nykyinen hallitus on tehnyt paljon muutoksia (suurin osa positiivisia) opetuksen suhteen, yksi muutoksista oli että pitää olla vähintää 25 oppilasta per opettaja. Toinen muutos on että opettajilla pitää olla vähintää opettajan ammattikoulutasoinen tutkinto, opettajanvirkaa varten pitää olla alempi korkeakoulututkinto vastaavalta alalta. Hyviä päätöksiä, erittäin järkeviä suorastaan mutta hankkeen kannalta hankilia. Suurin osa vastaavista erityisopettajista on vain ylioppilaita, melkein kaikki ovat opiskelijoita ja useat opiskelevat jopa vastaavaa alaa. Mutta koulutusta heillä on vain mitä hanke on puolentoista vuoden aikana heille ehtinyt antaa.

Yksi alueella kasvava orkidealaji.

Joten helmikuussa nämä opettajat (noin kaksi kolmasosaa kaikista vastaavista erityisopettajista) jäivät ohjelman ulkopuolelle ja tehtiin päätös että heidän työsopimuksiaan ei uusita. Hankkeen puolesta taistelimme opettajat pitääksemme ja kaksikielinen opetusvirasto taipui palkkaamaan kaikki jotka opiskelevat vastaavaa alaa. Loppujen lopuksi onnistuimme pitämään mukana vähän yli puolet entisistä opettajista.

Kaksi lukiolaistyttöä perinteisissä asuissa kaksikielisen opetusviraston juhlatilaisuudessa.

Lisänä valitettavasti oli paikallinen sekasorto, kenelläkään ei ollut kaksikielisessä opetusvirastossa tarkkaa listaa siitä ketkä opettajat olivat ohjelmassa mukana viime vuoden lopulla. Ja vielä valitettavammin mukaan ilmestyi tavanomainen byrokratia, oman edun tavoittelu ja korruptio.

Jokikilpikonnia työalueelta.

Onneksemme aluekoordinaatiossa piilenyt ongelma tuli ilmi ja tilalle asetettiin uusi koordinaattori joka ei ole täysin inklusiivista ja erityisopetusta vastaan. Lisäksi palkattiin uusi erityisopetuksen aluekoordinaattori joka on alan ammattilainen (toisin kuin edellinen joka oli päiväkotitason opettaja). Hänen avullaan on nyt kouluja käyty läpi, tarpeita kartoitettu ja ilmeisesti jopa entiset opettajat enimmäkseen palkataan takaisin.

Ihmisjoukkoa kaksikielisen opetusviraston juhlatilaisuudessa.

Tosin täällä ei kannata uskoa mitään ennen kuin se tapahtuu, eikä välttämättä aina senkään jälkeen...

Vierailu Awayacun kichwa-kylän koululla

Kuvassa Awayacu-kylän vastaava erityisopettaja Gabriela yhden oppilaansa kanssa.

Tällä hetkellä on mennossa kova kouluvierailu-kausi. Tarkoituksena on todeta koulujen tarpeet, erityisesti opettajien suhteen. Luokista tiedämme ettei juuri missään koulussa ole erityisopetukseen sopivaa luokkaa. Tai tarkemmin sanottuna, yhdessäkään koulussa ei ole erityisopetukseen soveltuvaa luokkaa. Mutta joissakin koulussa, kuten juuri Awayacun koululla, erityisopettajalle on jo osoitettu oma luokka. Useimmissa kouluissa luokkaa pidetään edelleen varastossa, ruokalassa, keittiössä, toisen luokan nurkassa tai koulun pihalla.

Kuvassa (edessä oikealla) erityisopetuksen aluekoordinaattori Myriam Cabezas, (edessä vasemmalla) kaksikielisen opetusviraston suunnittelupäällikkö Nestor Grefa, (takana oikealla) Awayacun koulun rehtori ja (takana vasemmalla) Porotoyacun kouluverkon (johon Awayacun kylä kuuluu) johtaja Inés Coquiche.

Työtä on siis edelleen kovasti tehtävänä. Onneksemme olemme saaneet aluekoordinaatiosta paljon apua ja he ovat tukeneet ohjelmassa mukana olleiden opettajien uudelleen palkkaamista ja takaisin sijoittamista. Kiitos tammikuun sekavan tilanteen (koko maassa kun useiden opettajien työsuhteita ei jatkettu) menetimme ohjelmassa useita jo koulutettuja opettajia jotka ovat nyt siis palaamassa takaisin työpaikoilleen.

Awayacun kylässä toimii pieni kyläkoulu jossa on vajaa sata oppilasta eri asteilla. Koulussa on sekä päiväkoti, alakoulu että yläkoulu, lukiota siellä ei ole. Kylässä on kuitenkin useita vaikeasti vammaisia lapsia ja nuoria ja totesimme että koulu tarvitsee kolme erityisopettajaa kattaakseen heidän tarpeensa. Nykyiselle kouluvuodelle oli mahdollista osoittaa kaksi jo koulutettua opettajaa. Toivottavasti ensi kouluvuodelle löytyy vielä kolmas.

Olemme samalla kartoittaneet myös opetusvälineiden ja koulutarvikkeiden tilannetta. Myöskin hyvin helppo työ. Useimmissa kouluissa luokissa (tai komeroissa ym.) on normaaliopetukseen soveltuvat tuolit ja pulpetit, noin kolmasosasta löytyy valkoinen tussitaulu, yhdessäkään ei ole erityisopetukseen soveltuvia oppikirjoja (niitä ei ole olemassakaan Ecuadorissa espanjaksi, kichwaksi ei ole edes normaaliopetukseen soveltuvia oppikirjoja) tai muuta erityisopetuksen opetusmateriaalia paitsi hankkeen antamat rakennuspalikat ym. Edes paperia tai värikyniä ei kouluista löydy.
Tarvetta on siis paljon. Onneksi suomalaiset kummit ovat lupautuneet auttamaan. eli Kehitysmaiden lasten koulutustuki ry http://www.svk.fi/?sid=401 auttaa projektikummiensa kautta alueen vammaisia oppilaita saamaan koulumateriaalia. Kannattaa siis käydä kurkistamassa heidän toimintaansa ja ehkä ryhtyä jopa kummiksi.

Voluntario Aura Camila Navarro

Hola con todos los lectores,

Mi nombre es Aura Camila Navarro, soy de Colombia del departamento de Nariño.

Mi madre es profesora primaria por esto he crecido mirando los procesos educativos y gracias a esto mi deseo es ser profesora.

Conocí este proyecto en el internet y después me contacté con Joanna para venir a la amazonia como voluntaria y cuando me dijeron que si era posible la siguiente semana vine para conocer el trabajo.

Hoy estoy aquí aprendiendo con unos excelentes compañeros y profesores acerca de la educación Inclusiva y especial, esto es realmente grandioso; cómo se puede enseñar a niños con diferentes capacidades, cómo se puede ayudar a mejorar sus condiciones.

He ido a diferentes comunidades para observar y conocer una pequeña parte de la realidad.

En este país hay un buen apoyo para la Educación Especial y para la Educación Inclusiva pero es necesaria la ayuda de todos.

Estoy muy feliz estando como voluntaria en el “Proyecto Proceso Educativo” con la fundación FACE.

Aquí he aprendido mucho y desearía replicar este proceso en mi comunidad, para poder enseñar a los niños que necesitan de una educación especial en nuestra lengua, en nuestra cultura ancestral

Muchas gracias a todos los del PEI por esta oportunidad.

Aura Camila Navarro

Imanalla tukuy killka katikkunawan,

Ñukaka Aura Camila Navarro shutimi kani, Colombia Mamallaktamanta, Nariño markamanta shamuni.

Ñuka mamakuka wawapak yachachikmi kan chaymanta yachachiy ñankunata rikushpa wiñakushkani shinallatak tukuyta riksishpa yachachik kankapak munani.

Kay proyectota internet nishkapi riksikurkani kipaman Joannawan rimarkani sachamamaman shamunkapak yanapakshina, ari nikpika shamuk hunkaypi shamurkani llankayta rikunkapak.

Kunan kaykupimi kapani, alli mashikunawan, yachachikkunawanpash yachakuni.

Educación especialmanta,Educación Inclusivamantapash ,kayka yapa yapa sumakmi kan, imashina wawakunata shuk ushaykunawan yachachina kanchik, imashina kankunapak ushaykunata hawaman apanata ushanchik.

Tawka ayllullaktaman rishkani uchilla pitita realidad nishkamanta rikunkapak, riksinkapakpash. 

Kay mamallaktapi alli yanapay tyan Educación Especial, Educación Inclusiva nishkapipash shinapash tukuykunamanta yanapayta tyana kan.

May kushiku kapani “Proyecto Proceso Educativo Inclusivo” nishkapi kashpa yanapak FACE yanapak tantanakuywan.

Kaypi llashak yachakushkani shinallatak kay procesota ñuka llaktapi ruranayan shuk ushaykunawan wawakunaman, Ñukanchik shimipi, ñukanchik sapi kawsayta yachachispa.

Yupaychani PEI runakunawan kay oportunidadmanta.