Uusien erityisopettajien koulutuksessa he joutuivat pitämään näytetunnin. Osa opettajista toimi opettajan roolissa, toiset olivat oppilaita. Jokaisella oppilaalla oli oma persoonansa ja myöskin omat erityistarpeensa joihin opettajan piti opetuksessaan vastata.
Opettajien joukosta löytyi loistavia näyttelijöitä jotka ottivat roolinsa tosissaan. Opettajien piti tehdä parhaansa pitääkseen kuria yllä ja saadakseen oppilaansa oppimaan.
Harjoitus oli myös hyvin katarktinen. Monet kävivät läpi ongelmiaan joita heillä oli oppilaidensa kanssa tai vaikeuksia joita heidän ongelmakäyttäymisensä aiheutti. Puhetta riitti pitkäksi aikaa näytetuntien jälkeen.
Samalla oli hyvä käydä läpi opettajien maneereja ja "huonoja" tapoja. Oppilaan kanssa oli mentävä samalla tasolle, vaikka sitten lattialle.
Asiat oli opetettava kädestä pitäen, pelkkä näyttäminen ei riittänyt. Tuntia tehtiin yhdessä ja toisto on edelleen opetuksen äiti.
Osa opettajista turhautui ensin oppilaisiinsa. Toisia pelotti että he eivät pääsisi kurssista hyväksyttyinä läpi koska oppilaat eivät käyttäytyneet kunnolla koko ajan.
Oli hyvä muistaa miten paljon kärsivällisyyttä erityisoppilaiden opettamisessa tarvitaan. Ja että kaikki tapaukset ovat erilaisia. Kukaan ei voi olla ekspertti joka oppilaan tapauksessa.
Ja samalla opettajat saivat mahdollisuuden näyttää luovuuttaan ja kehittivät erinomaisia ympäristöön ja kulttuuriin soveltuvia opetusmenetelmiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti