Joukkoon kuuluu fysioterapeutti, Pamela. Hänellä on kokemusta työstä juurin Napon läänin alueiden kylien vammaisten kanssa toisen hankkeen parissa. Lisäksi on oppimisvaikeuksiin erikoistunut opetuspsykologi, Nelly, joka on puolestaan ennen tehnyt työtä inkluusion parissa eri yläkoulu/lukioissa Tenassa. Ja kaksi kliinistä psykologia. Soraya on työskennellyt Kolumbian raja-alueella huostaanotettujen lasten kanssa. Hän on erikoistunut perheväkivaltaan. Ja Katy taasen on kotoisin Puerto Naposta ja itse kichwa-kansan jäsen. Hän on työskennellyt juuri Napon alueella eri kylissä. Hänen aluettaan on kommunitaarinen, eli yhteisöllinen, psykologia.
Taas kerran Jumala tiesi ketkä johdatti paikalle. Yhdelläkään ei ole varsinaista työkokemusta erityisopetuksesta vaikka vankka ammattitaito onkin. Meidän puolestamme tämä on erinomaista koska se mahdollistaa hankkeen oman mallin opettamisen heille.
Toissa viikon vietimme siis suunnitellen ammattilaisten tulevaa työtä. Heillä on työsopimuksen vuoden loppuun saakka mutta niitä on mahdollista jatkaa jos tuloksia syntyy. Tarvitsemme nyt siis rukousta sen edestä että heidän työnsä etenisi hyvin ja yhteistyö toimisi.
Toisaalta meillä oli Tenassa FENCEn eli Ecuadorin sokeiden kansallisen liiton järjestämä koulutus. Sinne oli kutsuttu sekä kaksikielisen että espanjankielisen opetusviraston erityisopettajat. Lisäksi paikalla oli väkeä Tenan kaupungin sosiaalivirastosta, kaksikielisen opetusviraston esiopetuksesta, minä ja Rolando hankkeen puolesta sekä neljä uutta teknikkoamme.
Opetus oli todella hyvää. Vielä vähän takkuilee braillen kirjoittaminen mutta alkaa kuitenkin jo sujua. Nyt pitäisi vaan saada kotitehtävät tehtyä.
Viime viikolla minulla oli Quitossa ensimmäinen kichwan-koe. Olen siis valmistunut ykköstasolta.Ensi lauantaina alkaa kakkostaso. Opettaja lupasi että nelosen jälkeen puhuu, ymmärtää, kirjoittaa ja lukee jo ihan sujuvasti. Siinä on siis tavoitetta. Nyt meni kieli ihan solmuun ja tuntui että ei ymmärtänyt puhutussa osassa yhtään millään, saati että olisi muistanut että miten sanottiin aviomieheni työskentelee ilmavoimissa tai jotain muuta yhtä ihmeellistä
Meillä on tulossa perheelle mullistus. Eli olemme sopineet Napon kanssa että minä ja Mikael muutamme Tenaan. Napo joutuu töittensä takia olemaan yhä enemmän öitä lentotukikohdassa. Ja minä taas joudun olemaan yhä enemmän aikaa Tenassa. Napo on siis aviomieheni, tuon läänin lisäksi.
Tämä on vaikea päätös jota olemme pohtineet jo pitemmän aikaa. Mikaelille on kuitenkin haitallista olla pitkiä aikoja kaukana äidistä ja varsinkin kun vierellä ei ole aina edes isä. Joten päätimme että tämä olisi paras ratkaisu.
Nyt tarvittaisiin kuitenkin talo tai jonkinlainen asunto. Olen Tenassa kierrellyt katsomassa kuin töiltä on ehtinyt ja yksi näyttäisi oikein lupaavalta. Valitettavasti siinä ei ole vielä kuin ranka pystyssä ja omistaja sanoi pyytäneensä pankista lainaa jotta saisi vessat ja keittiön sekä muut viimeistelyt valmiiksi. Nyt siis tarvittaisiin kovasti rukousta tämän asian puolesta. Jos ei juuri tuo asunto niin joku muu sopiva.
Nimittäin Mikaelille valitsemani koulu on juuri sen lähellä. Tenassa on vain yksi kaksikielinen alakoulu ja haluan laittaa hänet sinne. Mielestäni se on parempi ratkaisu useastakin syystä. Koska kerta teemme yhteistyotä kaksikielisen opetusviraston kanssa, lisäksi espanjankieliset koulut ovat hyvin rasistisia ja tällä tavalla Mikael oppii tuntemaan omaa perinnettään sekä kichwaa. Koulusuunnitelmaan kuuluu mm. puhallusputken käyttäminen, eli varmasti mielenkiintoisia aikoja tulossa meille molemmille.
Tällä viikolla en ole ehtinyt valitettavasti taloja käydä katsomassa. Siihen pitäisi löytyä jostakin aikaa mutta toisaalta yritän uskoa että Jumalalla on oma suunnitelmansa ja kaikki siis järjestyy parhain päin.
Tämä viikko on mennyt todella hienosti täällä Tenassa, vaikka kiirettä on taas pitänyt. Meillä on yhdessä neljän uuden työtoverimme kanssa koulutus menossa. Olemme käyneet läpi uutta inkluusiivisen ja erityisopetuksen mallia. Lisäksi valtakunnallisen vammaisjärjestön Napon provinssin edustaja kävi kertomassa erityisopettajille vammaisten oikeuksista. Tiedotustuokio meni todella loistavasti, opettajilla oli hyviä kysymyksiä ja Alexandra osasi selvittää heitä vaivaavat asiat. Nyt tiedämme mihin mennä ja keneltä kysyä apua eri vaikeuksissa oleville oppilaille, myös jos kysymyksessä on hyväksikäyttö tai pahoinpitely, ei vain vammaisuus.
Tänään vierainamme kävi Kuuban valtiota edustava kolmen ammattilaisen joukko. Kuuballa ja Ecuadorilla on yhteistyösopimus ja Kuuba on lähettänyt useita ammattilaisia ympäri maata työskentelemään terveyden ja ehkäisyn alueella. Sekä raskauksien ehkäisyn, että eri tautien kuten vammaisuuden ehkäisyn. Meille pidettiin hyvä tiedotustilaisuus vammaisuuden ehkäisystä, sen lisäksi kouluttajat puhuivat Kansainvälisen tupakoinnin ehkäisyn päivän kunniaksi, vahingoista joita tupakointi aiheuttaa keuhkoille. Ja koska Ecuadorissa on meneillään dengue-epidemia puhuttiin myös denguen ehkäisystä. Yhden uuden työkaverimme vuoden ja neljän kuukauden ikäinen tytär on juuri sairastunut dengueen ja hän oli siitä hyvin huolissaan.
Siinä meidän viimeisimmät uutiset. Kiitoksia kaikesta rukouksestanne, se on tarpeen täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti