Nimeni on Flor María Andy Rivadeneyra. Olen kotoisin Tenasta. Työskentelen
Napon kaksikielisessä kulttuurienvälisessä opetusvirastossa EIFC-opetuksen
apulaisteknikkona. EIFC on Ecuadorin alkuperäiskansojen opetusmalli perheeseen
ja yhteisöön perustuvasta opetusesta alle kouluikäisille. Tiimissämme on neljä
jäsentä. EIFC-opetuksen lääninjohtaja, Carmela Cerda, opetustarkastaja Cesar
Alvarado, minä ja toinen apulaisteknikko nimeltään Euclides Tanguila. Meidän
kahden tehtävänä on opastaa lastentarha- ja esiopetuksen opettajia
opetussuunnitelmien teossa ja opettamisessa. Lisäksi teemme sihteerin töitä
koska osastollamme ei ole sihteeriä.
Olen koulutukseltani ammattikorkeakoulusta valmistunut peruskoulun opettaja
mutta työsketelen lastentarhaikäisten kanssa koska minusta pienet lapset ovat
mielenkiintoisempia. Olen opettanut sekä kouluikäisiä että alle kouluikäisiä
lapsia. Minusta on helpompi työskennellä alle kouluikäisten kanssa. Koulussa
lapset ovat usein jo kyllästyneitä ja heitä on vaikea motivoida opiskelemaan.
Pienet lapset matkivat luonnostaan ja tahtovat miellyttää opettajaa.
Tärkeintä pienten lasten opettamisessa on leikki, kertoo Flor. Heidän
kanssaan kaikki opetetaan leikin kautta. On opettajia jotka tahtovat opettaa jo
kolme vuotiaita luokkamaisesti. Oppilaiden pitää istua hiljaa pulpeteissa ja he
työskentelevät taululla. Se ei toimi pikkulasten opetuksessa vaan tärkeintä on
pitää opetus leikinomaisena.
EIFC-opetussuunnitelmaan kuuluu motoriikan ja tunne-elämän kehittäminen,
taideaineet sekä kichwa-kieli, -kulttuuri ja perinteinen ympäristö. Florin
mukaan tärkeä osa-alue opetusta on perheen kanssa työskentely ja kotivierailut.
Usein lapset puhuvat ongelmista koulussa opettajalle eivätkä kerro niistä
kotonaan vanhemmille. Siksi on tärkeä pitää yhteyttä perheisiin. Tietenkin
perheissä on myös ongelmia joihin opettajan tulee puuttua.
Monet kichwa-perheiden ongelmista ovat hyvin samantapaisia kuin
suomalaisperheiden. Suurimmaksi ongelmaksi Flor nimeää alkoholismin. Hänen
mukaansa kylissä on paljon alkoholismia joka tuottaa erilaisia ongelmia
perheille. Lasten kanssa tämä näkyy pahoinpitelyinä ja hyväksikäyttönä. Äitien
alkoholinkäyttö, varsinkin raskauden aikana, puolestaan aiheuttaa erilaisia
ongelmia. Monista kouluista löytyy lapsia joilla on äidin raskaudenaikaisen
alkoholin käytön aiheuttama kehitysvamma.
Toinen vakava ongelma kichwa-kylissä on lasten yksinjääminen vanhempien
töiden takia. Monesti vanhemmat työskentelevät pitkään ja lapset jäävät yksin
iltaan saakka. Vakavamman ongelman aiheuttaan monien perheiden maapalstojen
sijaitseminen kylien ulkopuolella. Pienten lasten tapauksessa tämä tarkoittaa
lasten puuttumista koulusta kun vanhemmat lähtevät maatöihin. Sen tähden
opetussuunnitelma on joustava ja lapset osallistuvat opetukseen kun pystyvät.
Kouluikäisten kohdalla samaa joustavuutta ei enää ole joten vanhempien
lähtiessä viikolla maatilalleen jäävät lapset kotiin yksin kunnes vanhemmat
viikonloppuna palaavat takaisin.
Flor sanoo että lasten jättäminen yksin koko viikoksi on kouluikäisten
parissa jo liian tavallista. Sitä tapahtuu joka kylässä, hän toteaa. Lastentarhaopetukseen
osallistuvia ei yleensä hylätä yksin koko viikoksi mutta joskus vanhemmat
töiden takia jättävät heidät yksin kotiin.
Tämä näkyy myös lasten huonona ravitsemuksena. Lasten jäädessä yksin he
syövät mitä vanhemmat ovat heille jättäneet tai mitä osaavat itselleen
tekoaineista valmistaa. Myöskin köyhyys aiheuttaa huonoa ravitsemusta. Flor
mainitseekin aliravitsemuksen suureksi ongelmaksi kouluissa. Oppilaat tulevat
aamulla kouluun ilman aamupalaa, hän kertoo. Huono ravitsemus aiheuttaa oppimisongelmia
ja erilaisia sairauksia. Nämä ongelmat ovat tavallisia ihan jokaisessa alueen
koulussa.
Florille vapaakirkon vammaishanke merkitsee mahdollisuutta. Hänestä on
tärkeä saada apua ja tukea työhön jota kaksikielinen kulttuurienvälinen
opetusvirasto Napossa tekee. Hanke on kouluttanut opettajia ja opettanut heille
uusia taitoja ja erityisesti miten voidaan työskennellä vammaisten oppilaiden
kanssa. Ennen vammaiset oppilaat eivät olleet koulussa, Flor selittää, he
jäivät kotiin. Vieläkin on monia vammaisia lapsia jotka ovat kotona eivätkä käy
koulua. Inkluusio on tärkeää koska silloin arvostetaan ihmistä.
Florilla on itsellään 29-vuotias mykkä serkku. Hän oli pienenä kuullut
mutta ei pystynyt puhumaan. Lapsena poika oli kuitenkin tunkenut maissia
korvaansa ja menettänyt kuulonsa sen tähden. Serkkuni ei koskaan käynyt koulua,
Flor selittää, hän on hyvin älykäs mutta hänellä ei ollut samaa mahdollisuutta
kuin vammaisilla lapsilla nykyään on. Olen varma että jos Tenaan saataisiin
koulu aikuisille vammaisille hän tahtoisi oppia lukemaan ja voisi hankkia
itselleen ammatin.
Toiveeni on että hankkeen kautta opettajat parantaisivat ammattitaitoaan ja
oppisivat miten vammaisten oppilaiden kanssa tulee toimia, Flor toteaa. Ja
kaikkein eniten toivon että he panevat luokissaan käytänköön kaiken oppimansa.
Itse haluan oppia myös lisää. Opettajat kysyvät meiltä neuvoa ja sitä varten
tarvitsen tietää vielä enemmän kuin he. Haluaisinkin saada lisää koulutusta
inkluusiosta.
 | 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti