Ecuador on valtio Etelä-Amerikassa. Ecuadorin tasavalta sijaitsee maanosan länsiosassa. Pohjoisessa sen rajanaapuri on Kolumbia, idässä ja etelässä Peru ja Tyyni valtameri rajoittaa maata lännessä. Päiväntasaaja kulkee Ecuadorin läpi leikaten sen melkein keskeltä kahteen osaan.
Ecuador oli osa inkavaltiota jonka viimeinen kuningas oli Atahualpa. Pizarron veljekset tappoivat hänet antautumisen jälkeen ja inkavaltion maksettua kultalunnaat espanjalaisille. Espanjalaiset valloittivat Ecuadorin 1533 ja myöhemmin, vuonna 1563, Quitosta tuli Perun kuningaskunnan audiencia.
Luoteinen Etelä-Amerikka kävi vapaussodan Espanjaa vastaan vuonna 1822. Vapauttaja Simón Bolivar perusti Suur-Kolumbian liittovaltion johon Ecuador, Kolumbia ja Venezuela kuuluivat. Niiden itsenäiset valtiot syntyivät Suur-Kolumbian hajotessa vuonna 1830.
Ecuadorilla on ollut pitkälliden rajariita Perun kanssa Amazonasin alueesta. Heinäkuussa 1941 puhkesi sota jossa Ecuador menetti suuren osan Amazonasin alueestaan. Alueesta kiisteltiin uudelleen tammi-helmikuussa 1981 ja rajasotaa (Guerra de Cenepa) käytiin myös 1995. Rauha solmittiin samana vuonna, mutta sopua asiasta ei saatu.
Vasta entisen presidentti Jamil Mahuadin sovittua Perun kanssa yhteisen kansallispuiston luomisesta kiistellylle alueelle, saatiin syntymään pysyvä sopu. Tosin sopimus oli yksi syistä joiden takia presidenttiä vastaan noustiin kapinaan ja hänet syöstiin asemastaan vuonna 2001, hänen oltua kaksi vuotta presidenttinä.
Ecuadorin presidenteissä onkin ollut kovaa vaihtelua. 12 vuonna jotka olen maassa viettänyt Ecuadorilla on ollut yhteensä 8 presidenttiä, jos mukaan ei lasketa maata kaksi päivää hallinnutta triumviraattia.
Ensimmäiseksi maahan tullessani vuonna 1996 presidenttinä oli Abdalá Bucarám joka syöstiin virastaan 1997 parlamentin syytettyä häntä mielenvikaiseksi. Hän itsekin kutsui itseään nimellä El Loco, eli suomeksi Hullu. Monesta syystä nimitys oli varsin onnistunut. Bucaram ehti tehdä kaikenlaista järjetöntä, maa kuitenkin havahtui hänen halutessaan maksaa Maradonalle miljoona dollaria jotta tämä pelaisi maaottelun häntä vastaan.
Monesti Ecuadorissa se viimeinen oljenkorsi tosiaan katkaisee kamelin selän ja kaikki ryntäävät yhdessä kaduille ja barrikadeille. Aikaa kutsuttiin Ecuadorissa Fiebre Amarillaksi, eli keltaiseksi kuumeeksi. Nimi johtui taksien liittymisestä lakkoihin, taksit kun Ecuadorissa ovat keltaisia ja tukkivat kaikki kadut.
Siihen aikaan asuin Ibarrassa ja oli outoa kulkea kaduilla keskellä ensimmäisiä mielenosoituksiani. Kielikoulu jossa työskentelin oli aivan Ibarran keskustassa toisessa kerroksessa ja ikkunasta kiermurteli koko ajan sisälle kyynelkaasua ja töihin päästäkseen oli kuljettava taksien ja bussien tekemien barrikadien lävitse. Niiden keskelle olivat kuskit virittäneet yleensä lentopalloverkot ja viettivät aikaansa pelaten. Kunnes mekin turvallisuussyistä liityimme lakkoon ja omistaja sulki kielikoulun kunnes lakot menivät ohitse.
Hetken ajan varapresidenti Rosalia Arteaga julisti itsensä presidentiksi Bucaramin tilalle, häntäkään ei kukaan maassa hyväksynyt. Rosalian poliittisista saavutuksista tärkeimmät kun olivat hänen säärensä joita Bucaram vaalikokouksissa kehuskeli kuuntelijoille ja välillä nosteli hänen hameenhelmojaan jotta kaikki ne voisivat varmasti nähdä.
Vihdoin poliittinen eliitti ja kansanedustajat nimittivät kongressin presidentin Fabian Alarconin maan uudeksi presidentiksi. Nimityksen vahvistamiseksi järjestettiin kansanäänestys ja siten Ecuadorille oltiin saatu uusi presidentti.
Seuraavaksi presidentiksi valittiin Quiton entinen pormestari Jamil Mahuad vuonna 1999, hänenkin valtansa katkesi kovin lyhyeen armeijan eversti Lucío Gutiérrezin järjestettyä vallankaappauksen vuonna 2001. Hetken aikaa, vajaat kaksi päivää, maata hallitsi kolmen armeijan kenraalin triumviraatti joka tosin USAn painostuksesta luovutti valtansa saman tien Mahuadin varapresidentille, Gustavo Noboalle.
Moni tuttu oli kadulla näissä mielenosoituksissa. Itse seurasin melke in kaikkea vain kotona televisiosta. Mielenkiintoisesti isälläni oli juuri sovittu tapaaminen Gutiérrezin kanssa juuri samaan aikaan kun hän valtasi kongressin. Sisareni asui vuokralla hänen alakerrassaan, mutta puhelinlinjat käyttäytyivät kummallisesti ja hän oli juuri päättänyt muuttaa. Koska vuokrasopimus oli isäni nimellä hän oli sopinut tapaamisen Gutiérrezin kanssa, mutta nähtyämme miten vakava tilanne oli uutisista hän päätti soittaa tälle sopiakseen uuden ajan tapaamiselle. Ja sitten juuri sopivasti näimme hänet televisiossa puhumassa kongressirakennuksen vallattuaan, joten isäni totesi että ei taida olla tarpeen soittaa, tuskin muistaa edes koko tapaamista kun taitaa olla mies vähän kiireinen toisaalla.
Gutierréz joutui vankilaan, vankila 13 joka on tässä melkein kodin vieressä, mutta kansan painostuksesta hänet vapautettiin syytteistä ja hän saattoi seuraavissa vaaleissa, vuonna 2002, asettua ehdolle ja voittikin ne varsin ylivoimaisesti. Itsekin ajoin useamman kerran vankilan ohi kun sen edessä osoitettiin mieltä Gutiérrezin vapauttamisen puolesta. Hänestä tuli presidentti seuraavana vuonna 2003, Gutiérrezin valta kesti kaksi vuotta kunnes hänet viimein erotettiin valtavien mielenosoitusten ja jopa kuolonuhrien jälkeen vuonna 2005. Seuraavaksi presidenttinä toimi hänen varapresidenttinsä Alfredo Palacio vuoteen 2007 saakka.
Gutiérrez ei millään suostunut hylkäämään presidentin palatsia, olihan hänen kaatamansa presidentti Mahuad erotettu virasta juuri virkansa hylkäämisen tähden kun hän pakeni kansanjoukkoja presidentinpalatsista. Viimein kansanjoukot rynnistivät piikkilankojen yli armeijan ja poliisin katsellessa ja alkoivat kiivetä presidentin palatsin kiviseiniä pitkin. Kun näytti vakavasti että ihmisjoukot aikovat henkeään uhaten kiivetä palatsin katolle, Gutiérrez viimein, vastentahtoisesti, noudatti kannattajiensa pyyntöjä ja kiipesi odottavaan helikopteriin jolla hänet lennätettiin Quiton lentokentälle jossa yksityislentokone jo odotti häntä.
Vuoden 2006 vaaleissa Gutiérrez yritti uudestaan valtaan ja moni häntä uudelleen äänestikin. Mutta kansalla oli uusi suosikki ja voiton vei populisti ja vasemmistolainen Rafael Correa jonka valtakausi alkoi vuonna 2007. Vuonna 2007 pidettiin kansanäänestys perustuslaillisen kokouksen luomisesta johon paikkoja Correan Alianza PAIS sai yli 70%. Maan kahdeskymmenes peruslaki hyväksyttiin kansanäänestyksessä elokuussa 2008.
Samana vuonna järjestettiin uudet presidentin vaalit jotka Correa voitti uudelleen. Hän on siis vuoden 1996 jälkeen ensimmäinen presidentti joka on uudelleen valittu tehtäväänsä.
Tilanne on valitettavasti edelleen hyvin ruudinarka Ecuadorissa. Tällä hetkellä lakkoilevat mm. opettajat ja intiaanit, yleislakollakin uhkaillaan kovasti. Saa nähdä mitä tapahtuu ennen joulua, ties vaikka vuonna 2010 Ecuadorilla olisi taas uusi presidentti, se olisi sitten se yhdeksäs...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti