Rikotaan rajoja kulttuuria kunnioittaen

Suomen Vapaakirkon ja Ulkoministeriön yhteinen vammaishanke Ecuadorin viidakkoalueen alkuperäiskansojen parissa rikkoo perinteisiä käsityksiä vammaisista ja heidän paikastaan mahdollistaen heidän mukaantulonsa yhteisön ja opetuksen pariin. Suonenjoen Vapaakirkon rahoittamaa työtä tehdään Etelä-Amerikassa päiväntasaajalla sijaitsevan maan Amatsonas-joen syntyseudulla, Napon läänissä, alueilla joissa vammaistyötä ei ole koskaan ennen tehty.

Haasteena epäluulo ja uskomukset

Napon läänin maaseutualueella alkuperäisasukkaiden alle viisivuotiaista lapsista 100% on aliravittuja. Kulkuyhteydet ovat olemattomia, moniin kyliin pääsee vain kanootilla tai kävellen. Synnytykset tapahtuvat kodeissa perinteisten kätilöiden avustamalla, raskauden aikainen terveydenhuolto on ollut melkein olematonta ja pieniä lapsia ei useimmiten rokoteta. Tämä näkyy myös alueen kouluilla, Napon kaksikielisen kulttuurienvälisen opetushallituksen arvion mukaan jopa 90% alkuperäiskansojen alakoulujen oppilaista on oppimisongelmia.

Shiringan kylän kichwa-alkuperäiskansaan kuuluvia äitejä vanhempain kokouksessa.

Perinteisesti alueen kichwa-alkuperäisheimojen kulttuuriin ovat kuuluneet keräily, metsästys ja kalastus. He kulkivat pitkin amatsonasin viidakon jokia kanooteillaan käyden kauppaa wawraneiden, shuarien, achuarien ja alueen muiden heimojen kera. Vaikka eurooppalaiset valloittivat Amerikan jo yli viisisataa vuotta sitten se ei ole vaikuttanut suuremmin Ecuadorin viidakkoalueen alkuperäiskansojen elämään, kunnes parikymmentä vuotta sitten alueelta löydettiin öljyesiintymiä. Öljyn perässä alueelle ilmestyivät ”colonos” eli valloittajat, eurooppalaisten jälkeläiset sekä kansainväliset öljy-yhtiöt. Heimojen elämä sekä heidän elinalueensa joutuivat myllerryksen käsiin.

Napon läänin kaksikielisen kulttuurienvälisen opetusviraston oppilaita Guinea-Chimbanan koululla yhdessä opetusviraston toimitusjohtajan Neston Grefan kera.

Vammaishankkeen suurimmat haasteet ovat olleet yhtäältä epäluulo ulkoa tulleita kohtaan ja toisaalta perinteiseen kulttuuriin kuuluvat uskomukset joiden mukaan vammaisuutta ei ole hyväksytty. Vammainen lapsi on ollut ”supaiguagua”, pahan hengen lapsi. Näkyvästi vammaiset lapset jätettiin heitteille viidakkoon, pahimmassa tapauksessa heidät haudattiin elävältä joenmutkaan tai poltettiin jotta vammaisuus ei leviäisi kylän muihin lapsiin. Katolisen kirkon levittyä viidakkoalueelle vammaisten on salittu elää mutta heidät on nähty Jumalan rangaistuksena vanhempien synneistä.

Carmen Huatatocan Sumakon kylästä

Sumakon toimivan tulivuoren juurella on pieni kylä jota kutsutaan Guagua Sumakoksi tulivuoren mukaan. Guagua on kichwaa ja tarkoittaa lasta. Ecuadorissa alkuperäiskansat ovat palvoneet tulivuoria jumaluuksinaan ja ne on koettu eri sukupuolia edustaviksi. Maassa on useampia toimivia tulivuoria kuten Mama (äiti) Tunguragua ja Taita (isä) Imbabura jotka välillä purkaantuvat heittäen tuhkaa ja laavaa ympärilleen.

Guagua Sumakon kylässä asuu Carmen Florinda Huatatoca, 12-vuotias down syndrooma tyttö. Carmenin elämä on ollut taistelua syntymästä saakka. Äiti ei muista tytön tarkkaa syntymäaikaa, tai omaa ikäänsä, mutta Carmen on iäkkäiden vanhempien suuren lapsikatraan kuopus.

Carmen Huatatoca, kichwa-alkuperäiskansaan kuuluva pikkutyttö, yhdessä äitinsä Rosa Alvaradon kanssa Guagua Sumakon kylässä.

 -      Carmen oppi kävelemään vasta yhdeksän vuotiaana, Rosa Alvarado Carmenin äiti muistelee, pienenä hän oli aivan pehmeä. Ei pystynyt pitämään päätään pystyssä ennen kuin yksivuotiaana ja muutenkin oli aivan veltto, kuin räsynukke.

Vapaakirkon vammaishanke on yhteistyössä Napon läänin opetusviraston kanssa kouluttanut Guagua Sumakon alakoululle vastaavan erityisopettajan. Lukuvuosi 2012-2013 on ensimmäinen kerta kun Carmen saattoi lähteä kouluun, kuten isommat sisaruksensa.

-          "Haluaisin hänen oppivan lukemaan", Alvarado hipaisee tyttärensä päätä hellästi, "tulevan itsenäiseksi ja pystyvän pitämään itsestään huolta myöhemmin".

Yhteistyö espanjankielisen opetusviraston kanssa

Vapaakirkolla on, alueen mittapuussa, pitkä historia yhteistyöstä Napon läänin espanjankielisen opetusviraston kanssa. Eri vammaishankkeiden kautta on tuettu sekä alueen vammaisten oppilaiden inklusiivista opetusta normaaliluokissa että erityiskouluja sekä perustettu lääniin uusia erityiskouluja. Hanke on ollut mukana tukemassa Tenan ja El Chacon erityiskouluja sekä luomassa Baezaan ja Archidonaan erityiskoulut.

Napon läänin kaksikielisen kulttuurienvälisen opetusviraston opettajia vammaishankkeen koulutuksessa.

Vaikka mestitsi-kulttuuriin ei ole kuulunut vammaisen lapsen hylkääminen tai tappaminen on heidät koettu rangaistukseksi synnistä ja siten häpeäksi perheelle. Työn alkuvaiheessa, vain kymmenen vuotta sitten, moni vammainen lapsi, nuori ja aikuinenkin eli päivät kiinni sidottuna vaatekomeroon tai varastoon piilotettuna. Vanhemmat kokivat tärkeimmäksi tehtäväkseen piilottaa vammaisen naapureiden silmiltä.

Luis Alfonso Vegan isä ehdotti vaimolleen että eivätkö he voisi jättää antamatta ruokaa down syndrooma pojalleen jotta hän kuolisi kun ei hänestä kuitenkaan olisi ikinä mitään hyötyä. Äidin kuoltua rintasyöpään Luis Alfonso kasvoi villinä joenvarrella juosten lehmien perässä. Hankkeen onnistui suostutella isä lähettämään poikansa Baezan erityiskouluun.

Luis Alfonso Vega Baezan erityiskoulun pihalla.

 

-          "Luis Alfonso oli aivan kuin villieläin", kertoo hänen entinen henkilökohtainen avustajansa Luis Ordoñez, "suutuessaan hän hyökkäsi päälle ja yritti repiä toiselta silmät päästä. Sylki ja kiroili sekä hakkasi ja potki parhaansa mukaan. Viimein huomatessaan ettei mikään muu auta, hän alkoi heittää kakkaa päälleni oikein suuttuessaan".

Nykyään Luis Alfonso on kahdeksantoista vuotias herrasmies joka Baezan erityiskoululla valvoo muiden käyttäytymistä. Hän on erityisen tarkka siitä että kaikkia pitää tervehtiä kädestä pitäen. Luis Alfonson isä puolestaan on erityiskoulun vanhempien toimikunnan varapuheenjohtaja ja kunnassa aktiivinen puhuja vammaisten oikeuksien puolesta.

Tulevaisuuden haasteita

Hankkeella on yhteistyösopimus Napon läänin kaksikielisen kulttuurienvälisen opetusviraston kanssa. Sopimuksen mukaisesti alueella on koulutettu jo viisikymmentä vastaavaa erityisopettajaa. He työskentelevät kichwan-kielisillä ala- ja yläkouluilla joka tukien oppilaiden inkluusiota normaaliluokkiin tai tarvittaessa antaen erityisopetusta ns. normaalikouluun sijoitetussa erityisluokassa. Ecuadorin uuden lainsäädännön mukaan kaikki oppilaat kuuluvat normaaliopetuksen piiriin. Vain erityisen vakavassa tapauksessa, kuten monivammaisuuden tai syvän kehitysvamman ollessa kyseessä, oppilas voidaan sijoittaa erityisopetukseen.

Napon läänin kaksikielisen kulttuurienvälisen opetusviraston Porotoyakun koulupiirin opettajat viittovat Ecuadorin kansallislaulun.

-          "Tänä lukuvuonna inklusiivisen ja erityisopetuksen oppettajien lukumäärää on tarkoitus kasvattaa vielä edelleen", läänin kaksikielisen kulttuurienvälisen opetusviraston johtaja Blas Chimbo toteaa, "nykyiset opettajat ovat keihäänkärki. Ohjelmassa on tällä hetkellä mukana noin kolmekymmentä meidän alueemme 120 koulusta. Tavoitteena on saattaa vähitellen jokainen koulu inklusiivisen opetuksen pariin ja sitä mukaa jokainen näistä kaikkein suurimman tarpeen omaavista lapsista ja nuorista heille soveltuvan opetuksen piiriin".

Napon läänin kaksikielisen kulttuurienvälisen opetusviraston johtaja Blas Chimbo ja Suomen Vapaakirkon projektityöntekijä Joanna Sormunen.

Kirjoitin tämän jutun Suonenjoen Vapaakirkon pyynnöstä Sisä-Savon Lehteen. En tiedä onko juttua julkaistu tai osaa siitä, mutta tässä on koko juttu kaikkine kuvineen.